Onko se oikein, jos työ väsyttää niin, että kotona vain vähän paahtoleipää, joku vartti Kiinteistö-Kaisaa ja sit unille? Suihku aina välillä kun jaksaa ja huulirasva aina hukassa.
Jo jotain kolme viikkoa olen rakentanut uutta sarjisosastoa, jota rakastan, mutta joka luo myös paineita, koska vastuuta siitä ei ota muut kuin minä. Miksi ottaisikaan, niillä on omat juttunsa. Mutta tilaa oli aluksi liikaa, sitten liian vähän, sitten tarpeeksi, nyt taas liian vähän. Kaikesta saisi jatkuvasti parempaa.
Mutta muuta en jaksa. Vähän juhlia, joskus juosta, bussissa lukea.
Viime viikonloppuna oli halloweenjuhlat, jo perinne - toinen kerta! - ja oli parasta ikinä. Sit senkin piti melkein mennä pilalle sillä, että juhlat päättyi riitelyyn, ei henkilökohtaisesti, mutta kuitenkin. Ei kaiken tarttis aina olla niin, että erimielisyyksistä on kasvettava vuoria.
Ei täs taas muuta, toivottavasti palataan ennen joulua. Nyt jatkan työjuttujen pohtimista vielä hetken ennen unia.
