Insert something witty here.

Oy vey, krapulasunnuntai. Eilen kun Poika seilas merillä, mun ruoka- ja juomahuollosta pidettiin huolta Vallilassa possunniskalla ja jumalaisella palsternakkapyreellä. Ja joku toka asia, josta tilitin herättyäni oli Miljan rapeimmista rapeimmat lohkoperunat. Miten se sen teki?! Oli siinä jotain viiniä kans, koska toisin kuin olin suunnitellut (saunaan!), päädyin Oivaan, jossa kaadoin (tietty) vesilasin juuri tapaamani ihmisen päälle, tanssin karaokelaulajan kanssa matkalla vessaan ja nautin aika paljon olostani. Tällä kertaa en edes oksentanut Länsiväylälle vaan selvisin naarmuitta kotiin, jossa puoli kolmelta yöllä pinaattilättyjä ja mansikkahilloa ja nukkumaan huimausta uhmaten.

Miksi kameran kuvasaldoa on vain tämä, jossa kaikki, jopa jälkkäri on jo syöty ja tunnelma on lähes harras?


Nyt on tunnelma tämä, että päätä särkee ja väsyttää. Poika on viipynyt pizzanhakumatkalla kohta niin kauan, että lähden etsimään. (Sen tunnelmat on sellaset.. "en mä tiiä, en vaan tiiä, haastava olo, en tiiä"). Toivon, että pizzan kanssa kokista, Ystävät hämärän jälkeen tai Walking Dead ja myöhemmin lettusii. Ei mitään einespinaattei, vaan oikeita lettusii. Huomenna pitää palata työmaalle, mutta vain hetkeksi, koska tiistaina Iron Sky, u-aa u-aa!, ja torstai-iltapäivästä yllätyksenä saatu ainakin viisi päivää kestävä pääsiäisloma.

Kaikki on hyvin, koska ainoa paha, mikä ilmoittaa olemassaolostaan, on fyysistä, olkoonkin että ulkona on harmaista harmain huhtikuu - kuukausista julmin? Eikä oo ku toukokuun jälkeen melkein ihanin. Sellainen, että pitäisi mennä merenrantaan, antaa tuulen puhaltaa hiuksiin, kuunnella jotain a) epäimelää, onnellista laulantaa tai b) melankolista post-rockia ja nähdä kuinka ihan kohta on kesä ja valoisat yöt ja puistot.

Nyt tuli Poika ja pizzat, se on ihan nääntyny joutuikin ottaan enemmän raitista ilmaa kuin aikomus oli. Mutta toi kokista! Moikka!

Uu mama.

Vapaapäivä. Jollainen viimeksi viime viikon keskiviikkona. Töissä alkoi olla aika rage päällä (missä mun Walking Deadit viipyy?! Miksei asioista voida kertoa paremmin?! Miksi ihmiset on ihmisiä!!), mutta silti minulta kysyttiin, että "mite voi olla Outi et sulla ei ikinä nouse höyryä korvista?", johon vastasin jotain tyyliin "oon niin cool ettei musta huomaa, kuinka kiehun 23 tuntia vuorokaudesta.".

Vapaapäiviä kun on nyt näin harvassa, niin luonnollisesti sille kasataan kohtuuttomia odotuksia. Mutta pääasia nyt kuitenkin on, etten makaa koko päivää sohvalla, vaan suoritan oikein kevätsiivouksen jääkaapin pesuineen, käyn kirjastossa, haen postista vaatepaketin, joka on nysväillyt siellä kohta maksimiajan, enkä edes muista mitä olen saamassa. Sit illalla saan ehkä ottaa lasin viiniä. Jos muistan hakea Alkosta uuden käyttöpullon.

Eilen olin ihan superihanien tytsyjen Ullan ja Miljan kanssa syömässä kympin burgerin, juomassa kallista ja pahaa talon punkkua ja paljon parempaa nelos-Karhua. Vaikutan noiden seurassa aina varmaan siltä, että oon yhdestä siemauksesta ihan pätkässä, mutta ne on vaan niin hauskoja, etten pysy housuissani. Kuvainnollisesti. On ihmeellistä, miten ihmisiä tapaa ja millaisia jää tapaamatta, kun vain tekee päätöksen tänään kääntyä oikean sijaan vasemmalle.


Hemingwayn ilmeestä, onko luettavissa, että hyvä nuori nainen, lähde merille toteuttamaan unelmaasi ja päästä irti tuopista, vai puhuuko tässä huono itsetuntoni?

Hei! Aion kylvää tänään ohraa. Kevättunnelmaa, you know. Kissa syö ne kuitenkin. Voisinpa viljellä yrttejä jossain ilman, että kisulaisherra söisi kaiken heti ja olisi vielä sillai et hyi pahaa.

Flu at full throttle + watch what you eat, honey

Jeah, pää on täynnä räkää. Kauniisti sanottuna. Poskiin sattuu, hampaita kolottaa, päätä särkee, olo on uupunut. Yö oli kamala, kun en saanut henkeä ja jossain takana painoi myös syyllisyys siitä, että kaunis Poika joutuu heräämään kuudelta töihin enkä minä anna sen korinaltani nukkua. Mutta kuinka olikin silti niin ihana eikä kissapoikakaan häiriköinyt yhtään.

Sairaus ärsyttää aivan järjettömästi, koska perjantaina olisi tentti ja nyt kun luentoja ei enää ole eikä myöskään töitä ennen perjantai-iltaa, voisin viettää päiväni laskien ja lukien kirjastossa. Kuten varmaan oon joskus selittänyt, parasta ja tuloksellisinta lukuaikaa minulle on aina ollut iltapäivästä noin kello kahdesta iltakahdeksaan yhdeksään eli sinne asti kunnes kirjaston valot sammuu ja ovet lukitaan. Ideaalipäivänä tämä tarkoittaa, että saan aamulla nukkua ainakin yhdeksään, juoda kahvini rauhassa, siivoilla ja hoitaa asiat, jonka jälkeen voisin keskittyä siihen mihin pitää. Mutta kehoni sanookin ähäkutti, joten maataan nyt peiton alla sohvalla katsoen miljoonatta kertaa Sinkkuelämää ja haaveillen New Yorkista.

Keho on muutenkin ollut hankala. Olen tullut siihen tulokseen, että nuutunut olo ja ärtyneisyys eivät voi johtua muusta kuin stressistä ja huonosta ruokavaliosta. Stressiin auttaisi liikunta, ruokavalioon säännöllisyys ja Paula-vanukkaan rajoittaminen.. yhteen päivässä? Oon pitkään ollu innokas ruokapäiväkirjojen fani, joten olin aika innoissani kun pari päivää sitten löysin Kiloklubin, jossa saan kirjata syömiseni muistiin ja näen samalla, saanko tarpeeksi kuitua, tarpeeksi kasviksia ja mistä päivän energiamääräni koostuu. Nyt pitäisi vain saada hallintaan suklaanhimo (ei liiaksi, koska Fazerin sininen ja kahvi?! <3) ja tyyli aamiaisesta kahvivälipalojen kautta liian isoon päivälliseen ja iltanaposteluun.

Lienee oltava onnellinen siitä, että kamalasta fyysisestä olosta huolimatta, suunnatonta onnellisuutta aiheuttavat seuraavat: sininen taivas, jo lämmittävä aurinko, ihanin kissa, paras ihmis-Poika, kahvi, motivaatio elämään ja lukemiseen. Syönpä omenan, flunssat vihaa omenia.

Stop thinking, it'll just make you feel miserable.

Jee jee, aurinko paistaa, ihan kohta on kesä, ehkä rahaa pussikaljaan puistossa, mulla on tossa ihan jees kahvia about puolen litran globalisoituneessa NYC-mukissa, hyvinhän tässä menee.

Toisaalta, kuten vähän viime yönä koitin Pojalle selittää, tunnen olevani tavallaan liukuhihnalla, joka on kulkenut selkeää, ennaltamäärättyä reittiä lapsesta tänne asti. Teen juuri sitä, mitä minulta odotetaan, mutta teen sen aika huonosti, koska oikeasti en ole varma haluanko. Ajatukset on aina jumissa, pyörii samaa, itsekeskeistä rataa päivien, ihmisten, pienten asioiden ympärillä. I'm not flowing. Monimutkaista, huh?

Oispa energiaa, rahaa ja aikaa juoda humala, löytää yhtäläisyyksiä muista sieluista, olla hiljaa, puhua, ymmärtää, nukkua, olla jotain muuta kuin joka päivä. Ajattelen koko ajan liikaa, mietin mitä vois olla, mitä on, miten kaikki kohta voi loppua. Miks minusta aina tuntuu, että aika loppuu kesken, vielä ei voida nukahtaa. Eikö ketään muuta pelota, että jos itseä ei ymmärrä kukaan, on niin yksin, että se on sietämätöntä?

Joku minun sisällä sanoo koko ajan, että "tämä ei riitä!!" ja minuu ärsyttää.

I lost another life.

Ever had the feeling you've been here before?
Drinking down the poison the way you were taught
Ever thought from here on in your life begins and all you knew was wrong?
(Porcupine Tree: Arriving Somewhere But Not Here)

Tällä viikolla työt on väsyttäny minua kohtuuttoman paljon ja olen kuullut että suhtautumiseni tulevaisuuteeni on passiivista ja epäilyttävän halutonta. Keväässä on menossa se aika, jota melkein eniten rakastan, enkä oo vieläkään pessyt parveketta. Ikkunasta näkyvissä koivuissa on jo lehdet.

Viime yönä luin jälleen kalenterini ja muistikirjani vuosilta 2004-2007. Yritin löytää merkkejä siitä, miltä tuntui joskus vuodenvaihteessa 07-08 kun elämä alkoi enemmän. Vähän hämmennyin miksi kirjoittaminen onkin lakannut keväällä 2007, en muista mitä sillon tapahtui.

Ei se mitään, näkeehän noista muutakin, pisti mietityttämään erityisesti se, että jos en vieläkään ole päästänyt irti siitä, mistä haaveilin 14- ja 20-vuotiaana, mutta en ole toteuttanut, kertooko se epäkypsästä takertumisesta, kyvyttömyydestä kasvaa vai siitä, että hinnalla millä hyvänsä on tehtävä se, mitä se idealistinen teini 1990-luvun lopussa niin palavasti tahtoi, jotta pääsisi elämässä eteenpäin?

Koko viikko kevättä.

How am I supposed to recover when I don't even understand my disease? (Susanna Kaysen: Girl Interrupted)

Monta uutta kesäkaverii, tällaista on ehkä olla nuori:
kerrankin unohtaa kaikki se vakava, mitä on huomenna ja vittu ikinä. (PMMP: Kesäkaverit)

Onpahan joo ihmeellisiä aikoja. Käydään ny läpi sitte.

- maanantaina lähdin töihin huolestuttavan aikaisin ja niinhän siinä kävi, että kun leppoisasti ajelee, ajaa aina jonkun perään. Eka kerta ikinä, tuntui pahalta, menin aika tärinämoodiin ja loppupäivän töissä olin sillai, että mitään en osaa tehdä oikein, voi jumalauta. Tässä viikon aikana olen kuullut noin kolmasti päivässä etten ole ikinä muistanut turvaväliä, mutta "onneksi ei käynyt pahemmin". Ehkä saan anteeksi, mutta jälleen kerran mietin, miksi tieten tahtoen pysyn tällasessa riippuvuussuhteessa vanhempiini.

- maanantaina sain myös huomion siitä, että ilmeisesti pelkään hylkäämistä, mistä johtuukaan. Sitten googletin taas epätyypillisen masennuksen ja tsing!

Symptoms (boldaukset omia)
• Depressed mood often lasts for years, starting in teens or twenties.
• Mild to moderate depressed mood comes and goes in cycles.
• Depressed mood can lift during the depressive phase, though only temporarily.
• Decreased energy level, often feeling physically lethargic, at times feeling unable to move.
• Increased sleep time (given the chance), sometimes with trouble falling asleep as well.
• Increased appetite, often with cravings for sweets, chocolates or carbohydrates.
• Increased emotional sensitivity to personal slights, criticisms, rejections. (http://www.workpsychcorp.com/newsweek2.html)

Well, that's me. Siksi en halua mennä yksin kotiin, siksi minua huonosti tuntevat ihmiset eivät ikinä voisi kuvitella minua sellaisena kuin pahimmillani olen, siksi en pääse sängystä ulos tai syön kokonaisen suklaalevyn kerralla. Ja se kun ei voi liikkua, en ennen ollut varma että se on oikea oire, se että raajat on lyijyä. Kuinka paljon laiskuudesta voi hei selittää sairaudella? *grin* Eipä siinä mitään, eihän sillä kaikkea voi selittää eikä aivokemian taakse voi ikuisesti piiloutua. Ois vaan hienoa tietää, kauanko olen tällainen, voinko mie ikinä muuttua. Vaikeina päivinä kaikken kamalin ajatus on se, että tällä hetkellä saan kaiken avun jota parhaimmassa tilanteessa voi saada ja itse autan itseni auttamisessa ja silti. Silti aina vaan.

- Sitten tuli vappu enkä minä välitä siitä kauheesti. Tykkään kuohuviinistä (yhdeksän euron Codorníu oli parempaa kuin aito samppanja) ja munkeista (hiilareita!!), siinähän se. Pojan sain onnekseni seurakseni siskon vappuistujaisiin, muuten ois ollu aika vähän puhuttavaa; siskot on pitkään puhuneet että olen eri sukupolvea ja nyt ero tuntuu. Kolme ja viisi vuotta ikäeroa tuntuu ikuisuudelta kun elämäntilanteet ja -tavat on niin erilaisia. Loppuillasta hyvää viiniä (kaadoin tietty matolle) ja muistipeliä, mikä oli jees.

- Eilen illalla PMMP Nosturissa. Eka klubikeikka ja tosi ristiriitaiset tunnelmat. Paula ja Mirahan esiintyy ääritaitavasti, ovat uskomattoman energisiä ja aika ihania. Uusista biiseistä sain ne mitä toivoinkin, San Franciscon ja Merimiehen vaimon, muuten keikka oli aika hittikimaraa ja toi mieleen festarikeikan, jossa humalainen väkijoukko hoilaa Matkalaulua ja Rusketusraitoja. Mutta joo, nähtiin Rasmuksen Lauri (sikainfluenssa!) ja Pauli. Ottaen huomioon että olin ennen serious fangirl, herätti nyt hämmentävän olemattomia tunteita.

- Nyt oon taas käymässä kotoseuduilla sen varjolla, että auton vakuutusasiat. En mä täällä jaksa olla, haluisin mieluummin elellä omaa elämää. Huomenna onneks pääsen pois, toivottavasti ajoissa siihen nähden, että pääsen kamun kanssa shoppaan ja illalla Pojalle syömään. Kivaa kun jotkut osaa kokata, hei.

- Addiktiivinen mie on kehittänyt riippuvuuden mansikka-Risifrutteihin ja MindJoltin Crazy Taxiin. Tietäiskö joku onks riisivanukasta mahdollista - tai onhan se mahdollista, mutta siis minulle - tehdä himassa ja oisko se mistään kotoisin?

- Nii ja mulla on tällä viikolla ollu kynnet sekä vaaleenpunaset että kirkkaan punaset. Nykyset kirkkaat on ihkut, tulee kesämeininki.

Siinä se, koko viikko, mahtoks kukaan jaksaa loppuun. Ihan hyvä on meininki, olkoonkin koti, hylkäämisongelma ja 0-1 tilanne Valko-Venäjää vastaan.