Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. kesäkuuta 2009

Very chic.

Aah, tänään selvisin ulos asunnosta pitkän pitkän aamun, sängyssä makoilun, Frendien, kahvin ja sukulaispuhelujen jälkeen. Tarkoituksena oli käydä läheisessä kauppakeskuksessa ostamassa lääkkeitä ja uimapuku. Unohdin reseptin kotiin ja uimapuku, no jumalauta.

Kaikki naisethan sen tietää, että uimapuvun sovittaminen minikokoisessa kopissa sukat jalassa kuumana kesäpäivänä on kauhua puhtaimmillaan. Kenenkään iho ei oikeassa valossa näytä yhtä huonolta kuin siellä ja siellä luultavasti vihaa vartaloaan sellainen, joka siihen yleensä on tyytyväinen.

Lopulta hylkäsin koko projektin. Missä mie uisin? Miksen uisi alasti? Niiden sijasta aloin penkoa Lindexin alusvaaterekkejä hartaana toiveenani ihanat Ella M -asut, joita himosin koko köyhän kevään. Ja joo, hei joo! Pitsi nyt ei ole minulle mikään kovin sopiva elementti, joten liikaa jäi sinnekin, mutta jotain tarttui mukaan ja oi, hyvä luoja sentään, sitä kauneutta.

Pois se minusta, että alkaisin esittelemään alusvaatteitani tai vaatteitani yleensäkään, mutta pari kuvaa yksityiskohdista, koska seriously, drool.













Ihkua, eiks je.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

“Vanity is my favourite sin”

Olen niin tyttö, olen niiiiin tyttö. Tänään olen ollut koko päivän ihan yksin, syönyt jätskiä strösselillä, juonut kahvia, nukkunu päiväunet kissa vatsan päällä, hoitanu kauneuttani (ha!) ja mikä tärkeintä, selannut ehkä jokaisen varteenotettavan nettivaatekaupan listoja. Seuraa namedroppailua.

Uuh, aah, oi! -huudahduksia. Melkein pitäisi lähteä Tampereelle ostamaan se Firetrapin musta, kiiltävä nyrkkirautalaukku. Ois pähee. Tiesin, että olen pinnallinen ja pidän kauniista jutuista (ja Dita Von Teesestä), mutta kun oikeasti voihkin ääneen katsellessani Agent Provocateurin sivuja, olin jo vähän, että kamoon. En tiedä, kuinka paljon on järkevää varata rahaa mukaan New Yorkiin. Helsingissä tiedän vain yhden kaupan (Helsinki10), jossa myytäisiin Vivienne Westwoodia, siellähän sitä (ja kaikkea muuta!) on joka paikassa, kamalia asioita voi tapahtua.

(Päivän kengistä en voi edes puhua. Metallikorot, punaiset korot, kaikki korot, voi hyvä luoja.)