Since the lovely Bean&Crumpet make it seem so cool and I do all my showerthinking in English, I'll give it a go.
I should be a grownup, I should be okay with myself, after all that selfreflection and forgiving, I should be free of shame but I'm not.
Inside of me there's a place where I keep hurting myself. A place I go to after every mistake, every misunderstood rejection and every day of crushing selfdoubt.
I am happy. But is it true happiness if it comes through denying and hiding my darkness?
...
Koska ihanat Bean&Crumpet saavat sen näyttämään niin coolilta ja kaikki suihkuajatteluni tapahtuu englanniksi, yritän minäkin.
Minun pitäisi olla aikuinen, pitäisi olla sinut itseni kanssa, kaiken sen itsetutkiskelun ja anteeksiantamisen jälkeen pitäisi olla vapaa häpeästä, mutten ole.
Minulla on sisällä paikka, jossa edelleen jatkan itseni satuttamista. Paikka, johon mennä jokaisen virheen, jokaisen väärinkäsitetyn hylkäyksen ja jokaisen itsensä epäilyä täynnä olevan päivän jälkeen.
Minoon onnellinen. Mutta onko sellainen aitoa onnea, jonka saavuttamiseksi oma pimeys on kiellettävä ja piilotettava?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti