Buu, oon flunssassa. Ensi viikolla edessä neljä ensimmäistä työvuoroa ihanaisessa Akateemisessa (en edes muista, miten henkilökunnan sisäänkäynnin jälkeen mentiin pukuhuoneeseen, sokkeloista, sokkeloista, ehkäpä ilmestyn paikalle vähintään tuntia ennen työvuoron alkua), tentti (välitentti 1, solut, kudokset, hermosto, aistit, umpieritys, luusto&lihakset, iisibiisi - as if) ja uu-aa muutto!
Viime viikon maanantaina allekirjoitin irtisanoutumispaperini, kättelin esimiestäni ja marssin toivottavasti viimeistä kertaa ulos siitä pyöröportista ja vietin loppuviikon "lomaa", jonka aikana vastaanotin muuttolaatikoita, kannoin kasseittain turhaa roinaa ulos asunnosta, söin suklaata ja nukuin liian pitkään. Myös kyllä luin, palautin luentopäiväkirjoja myöhässä ja yritin saada itseäni niskasta kiinni. Eilen toin kirppariromua äidille ja tänään lähdetään hakemaan sänky ja sohva pois pois muuton tieltä.
Muutto jännittää, mutta vähemmän kuin itse asuminen. Ajattelen koko ajan, että sitten kun asun Pojan kanssa, en voi enää olla niin kuin normaalisti olen kun makaan keskellä päivää peiton alla, syön kaksi suklaapatukkaa peräkkäin ja katson DVD:ltä Frendejä tai Sinkkuelämää, jotka olen nähnyt miljoonasti. Mutta miksen voisi, jos siltä kerran tuntuu? Jatkuvasti unohdan, että olen muuttamassa yhteen jonkun sellaisen kanssa, joka on nähnyt paljon enemmän kuin kukaan muu siitä millainen olen huonoimmillani tai vastaavasti parhaimmillani. Hän tietää unelmistani, ongelmistani, menneisyydestäni ja peloistani ja ainakin tähän mennessä hän on halunnut aina jäädä. Miksei haluaisi vastaisuudessakin? Plus, tuon maailman parhaan kissan kämppiksekseen <3
Jea, tänä iltana voisinkin vetäytyä vällyjen alle parantelemaan tämän typerän flunssanpoikasen ennen huomisaamua kello yhdeksää. Nähää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti