My feet hurt.

Moi hanibunnies. Huomenna alkaa Hullut Päivät, mikä tarkoittaa kipeitä jalkoja ja sirkusmusiikkia. Toivottavasti myös sitä, että valitsemani sarjikset myy kuin häkä ja voin tuntea olevani menestyksekäs bisnesnainen. Jeah, right.

Ei mulla mitään asiaa, kaks vapaapäivää edessä, joista toinen äitin kanssa. Toivottavasti en kilahda kovin eikä hänkään. Ehkä saan lounasta. Viikko muuten alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, maanantaituopilla Basessa työkavereiden kanssa. Pääsiäisenä minua kritisoitiin siitä, että silloin kun en ole töissä, hengaan työkavereideni kanssa, mutta seriously, onks huono juttu jos on ihmisiä, joiden seurassa viihtyy? Paits sillon, kun ne pilkkaa mua maalaisuudesta, vaikka näin Helsingin ennen niitä tai Stockan historiikin lukemisesta, vaikka lukeminen kannattaa aina. Tai espoolaisuudesta, koska se on heikko kohta, että koti, jota rakastan yli kaiken, on kaupungissa, joka ei vieläkään tunnu omalta, vaikka kaupunginosa on parempi kuin Helsingissä suurin osa.

Väsyttää. Ihan kohta käyn laittamassa kiskon ja sujahdan lämpöiseen sänkyyn. Öitä.

Do what it takes to survive.

Parempaa kuuluu, kiitos kysymästä.

Heräsin väsyneenä tyyliin "tuijotan kattoa, siihen voin suostua, mutta en kyllä nouse. Soitan töihin, etten tuu.", mutta sainpa kuin sainkin päässäni kaikumaan välillä jotain senkin tyylistä, että jumalauta, nyt ylös, let's face the music. Bussissa autto MCR ja Mötley Cruen historiikki. Plus! Aamut, jolloin bussi menee Lauttasaaren läpi, sujuu aina jotenkin paremmin, pidemmin, rauhallisemmin.

Töissä oli aika.. millanen meno. Sellanen.. jossain vaiheessa teki mieli kiljua, ettei ihminen pysty tähän kaikkeen. Mutta loppuillasta sain tehtyä homman, joka minusta riippumattomista syistä on seissyt marraskuusta, joten woohoo. Sit pääsinkin suoraan töistä sateen kautta siskolle syömään muusia ja lihapullia plus kahvii ja bostonii jälkkäriks. Luin kohta yksvuotiaan siskonpojan kanssa sivelymuumia sen ikioman huoneen lattialla ja sit se konttas laittaan oven kii ja palas mun viereen. Oon aika in lööööv.

Ens yönä yritän nukkua enkä angstata. Sit tehdä taas sitä mindnumbingly kiireistä työtä ja vähän lisää laatuaikaa siskon (vaan toisen huomenna) kanssa. Tällasta elämää, jossa ei päivän päätteeks jaksa miettiä, mitä kaikkea suurta on elämässä vielä saavuttamatta.


ps. Unohdin melkein et jo kolme päivää kalorienlaskentaa, joka kilpailuhenkisessä minässäni aiheuttaa sen, etten suostu laskemaan viittäsataa kaloria päivän listaan puolikkaasta suklaalevystä, joten jo kolme päivää siivoa elämää, vitamiinipitoista meininkiä ja puoli kiloa kasviksia!