Ei ollut tarkoitus taantua teksti kuukaudessa -kirjoitteluun, mutta kevät meni jossain huumassa ja kesä tähän mennessä puistoissa, töissä ja sängyssä.
Kerrataanko:
En päässyt vieläkään kouluun. Ei jäänyt paljosta kiinni, mikä harmittaa ehkä sen verran, että kolmannella kerralla väkisin. Eniten (kuvitelkaa, eniten) harmittaa pettymys, jonka aiheutin vanhemmille.
Asuntoa ei ole löytynyt, koska ollaan elitistisiä ja (turhankin) vaativia. Ei haluta muovilattiaa eikä rumaa keittiötä. Silti halutaan se kaikki (lasitettu parveke, vaatehuone!, isot ikkunat, mieleinen postinumero) mielellään alle yhdeksällä sadalla. Plus jos joku vielä sallisi, että asuntoon saapuu etunenässä maailman paras kissa.
Oon tehnyt töitä melkein niin paljon kuin saan. Hallissa on tuskaisen kuuma, olen alkanut vihata paketteja ja syön huonosti. Mutta ensi viikosta alkaen kaksi viikkoa lomaa.
Lomalla siivoan vaatekaapin, käyn toteamassa lapsuudenkodin ja uu aa, parasta, vietän Pojan kanssa superviikonlopun ja toivon mukaan kanssa superviikon.
Koska ei halpoja lentoja Berliiniin eikä Tukholmaan, lomavaihtoehto kolme oli Helsinki ja Helsingissä Klaus K, josta huone kylpyammeella, myöhäisellä checkoutilla ja parhaalla aamiaisella. Illalla drinkeille (Crush vai American Bar!?), syömään ja elokuviin. Mielessäni minulla on uusi kesämekko ja korkkarit, Pojalla valkoinen paita. Nyt kun löytäisi ravintolan, joka sopisi.. date nightiin.
Kesä on jees. Selviän vielä tästä viikosta. En luo liikaa odotuksia lomalle.
