Oon niin väsynyt!
Kaks viikkoa nyt oon nukkunut enemmän kuin miesmuistiin ja silti, oh dear lord. Asunto on nasta, Poika naurattaa minua jo pelkällä olemassaolollaan vaikka jonkunnäköinen väsymys/uupumus/masennus yrittää ryömiä pään sisään. Kissa diggaa ikkunoista, Pojasta ja laminaatista muovimaton tilalla. Allt är bra, vaikka silti joka suunnalla vielä epämääräisiä kekoja, kun ei jaksa järjestää vuosien muotilehtiä ja turhia keittiötavaroita.
Töissä on ollut raskasta, mutta aika kivaa. Ekana päivänä olin melkein koko ajan woooooot?! plus tyhmät housut oli liian pienet enkä tiennyt sarjiksista mitään. Nyt osaan jo suositella, tiedän kuka on Kohtaamispaikalla ensi viikolla, kuka on perunut Kirjamessuesiintymisensä, onko meillä sitä Hesarissa aamulla ollutta runokirjaa, juu toki laitetaan pakettiin, käykö hopeinen paperi?, trettionio nittio, var så god, behöver ni en påse?.
Nautin ekasta vapaapäivästä yksin pitkään aikaan, mutta yritän kohta aloittaa pienimuotoisen siivoilun ja järjestelyn, ehkä lukea vähän immuunijärjestelmästä. Sitä ennen vielä hetki sohvalla huovan alla, keitänpä päivätsufeen.
