Vuosi meni, tällasta siitä sitten jäi, voi hyvä luoja.

Where did you begin 2008?
Ihan sillä hetkellä olin vissiin Senaatintorilla Eepon ja amerikkalaisen kanssa. Sit Vltava, Kaisla ja Kallio.


What was your status by Valentine's Day?
Mikä on status ja mikä on trendi, tapasi isä kysyä monta vuotta kun olin paljon nuorempi. Kikatin vaan enkä osannu vastata. Olin sellanen single, sitähän työ tässä yritätte tivata.


Did you have to go to the hospital?
No olin mä käymässä sinä pahamaineisena heinäkuun iltana. Vittu, että vitutti.


Did you have any encounters with the police?
Ei tainnu mitään henkilökohtasta säpinää olla kyllä.


Where did you go on vacation?
Olinko lomalla, en ollu. Vai unohdanko jotain. En. En mä missään ollu.


What did you purchase that was over $500?
Tietokone lienee ainoa tuommonen ja sit Nykin yhteenlasketut kustannukset, mut velka on vielä kesken.


Did you know anybody who got married?
Jeah, miun sisko. Oli tosi hyvää ruokaa, viiniä, tanssia ja meininkiä.


Did you know anybody who passed away?
Joo.


What sporting events did you attend?
No en kai minä missään sellasessa käyny.


What concerts/shows did you go to?
Uaa, Scandinavian Music Group oli aika laimea On the Rocksissa alkuvuonna, sit oli yääh Smashing Pumpkinsit maaliskuussa, Mokoma, Animal Alpha, Stam1na ekan kerran, ja Kill Hannah huhtikuussa, kesä oli tosi hiljainen, en nähny kai mitään. Syksyllä Stam1naa taas, ihanaa Funeral for a Friendia ja kauneimmista kaunein Gojira. Enkö nähny Apulantaa kertaakaan. Ensimmäinen vuosi laatuaan sitten tämäkin.


Where do you live now?
Helsinki Helsinki, tulkaahan kylään.


Describe your birthday:
En mä muista. Olin varmaan töissä. Oli mulla joku kahvitilaisuus edeltävänä viikonloppuna.


What's the one thing you thought you would never do but did in 2008?
No montakin kai. Suoritin jonkun tutkinnon. Annoin toisen olla tosi lähellä fyysisesti ja välillä henkisesti. Aloin kirjottaa tällasta.


What has/have been your favorite moment(s)?
Noh noh. Todistuksen saaminen, viinittely System Rockissa, logiikasta läpipääsy, häiden jatkot, joku ilta kotona kesäkuussa ja eka suudelma pojan kanssa. Ja monet monet muut kun olen vaan nauttinut olostani, you know.


Any new additions to your family?
No sillai joo. Ne häät. Lasketaanko?


What was your best month?
En mä tiedä, hetkensä oli kaikissa.


Made new friends?
No tavallaan tutustuin moniin uusiin ihmisiin kyllä, sain ehkä kavereita, mutten tiedä vielä josko ystäviä.


Favorite Night out?
Kyllä mä sanoisin, että se joku heinäkuun ilta Henry's Pubissa.


Any regrets?
No joo. Ei kauheen isoja vaihteeks.


What do you want to change in 2009?
Haluisin puhua enemmän ja olla paljon virkeämpi ja ahkerampi.


Overall, how would you rate this year?
Tää oli aika hyvä. Hain ja sain apua juttuihin, ystävyyssuhteet syveni, itsenäistyin vähän enemmän, päätin isoja juttuja. Sain uuden tietokoneenkin hei! o/


Have any life changes in 2008?
Joo tavallaan.


Change your hairstyle?
En mitenkään dramaattisesti, onhan tää pidempi nyt kun ehkä.. ikinä.


Get a new job?
Hahaa, en. Voi että. En.


How old did you turn this year?
23.


Did anything embarrassing?
No vaikka mitä, luulen. En kyllä muista mitään tosi noloa, joku voi tietysti muistuttaa.


Get married or divorced?
Joo en.


Start a new hobby?
No kyllähän mä aloittelin liikuntaharrastusta! Se oli hauskaa, sitten tuli kiireet ja huonot aikataulut. Aion kyllä jatkaa ens vuoden alusta.


Are you happy to see 2008 go?
No joo, kyllä mä haluisin että tulis jo muutokset ja muut.


Drank Starbucks in 2008?
E, mut maaliskuussa sanon päivää, kapitalistinen kahvilaketju, woohoo!


Been naughty or nice?
Uuh aah, ainahan olen molempia.


What are you wishing for in 2009?
Et jaksaisin paremmin, oisin avoimempi, ihmiset ymmärtäis asioita ja parantais juttuja, pääsisin sisään, Nykissä ois mahtista ja elämä ois hyvää. Mie oisin hyvä ja te oisitte hyviä.


Jatketaas myöhemmin.

You're in no shape to do this, my love.

Kaikki on vieläkin okei, enemmän kun okei, pitkästä aikaa minulla on ulottuvillani kaikki mitä tavallaan tarvitsen enkä enää välitä niin paljon siitä mitä en voi saada tai muuttaa. Mutta silti, voi silti.

Voin puhua kaikesta niin paljon kuin ehdin eikä se auta mitään, kun en pääse käsiksi asioihin, jotka nyt oikeasti elämässä estävät hallintaa, luovat sääntöjä ja rajoituksia. En ymmärrä, mikä minua pelottaa. Joku on pielessä, onko, kuvittelenko vain. Mikä minussa on se, joka keksii draamaa, tragedioita ja ongelmia.

Ei ole reilua, että pää on aina sumua. En saa päiviä järjestykseen. Tunnen oloni vähän yksinäiseksi, koska en uskalla puhua mistään. Haluisin perspektiiviä.

Elämä on hyvää, joulu on ohi, minulla on joku jonka kanssa tosi lähekkäin nukkuminen ei ahdista ja jota kissakin diggaa, tekemisiä, seuraa joka saa minut nauramaan, musiikkia, tummapaahtoista kahvia aina kun haluan, vanhoja kavereita jotka tajuaa. Minkä helvetin takia huomaan jatkuvasti miettiväni miksei tämä mikään tunnu miltään?

(Ei sillä kliseisellä levottomat-uuh-mikään-ei-tunnu-miltään -tavalla, vaan.. minun tavalla.)

Dumdidum

Hei hei, onks kaikki ihan jees?

Oltuani viikon tietokoneetta, melkein internetittä ja kaikkea kamalaa, menin ja ostin MacBookin, joka on kaunis ja näpsä ja varmaan kymmeniä kertoja parempi kuin vanha, risa Fujitsuni mut en mie vielä osaa tätä käyttää. Enkä löydä osaa musiikeistani mistään vaikka varmuuskopioissa niiden pitäisi olla. Vähän pelottaa.

Joulukin sitten joo. En pidä siitä. Flunssa on palannut taas, yskin inhottavasti, viljelen epämukavia ja ällöttäviä nenäliinoja, olen vähän kuumeisissa fiiliksissä ja heikko vinkuja. Enkä jaksa vierailuja, ruokailuja, kuusta, joulurauhaa, stressiä, siivousta, hössötystä, lahjoja, sukulaisia enkä mitään. Haluan mennä sänkyyni, nörtätä ja olla. Olen ihan hirveän väsynyt enkä pääse sinne missä eniten haluisin olla.

Tänään ajellessani kotiin mietin mennyttä vuotta ja olin että ihan joo. Täytyy koota ajatukset. Luulen, että vuosi on ollut hyvä. Vielähän tuo ehtii muuttua pahempaan. Tai parempaan.

Tulkoon joo joulu kultainen ny sitte. Jos menneet vuodet pitävät paikkansa, jouluaattona, tänään, noin kello 11:14 upotan itseni hiljaiseen synkkyyteen, sellaiseen etten kommentoi mitään, en sekaannu muiden riitoihin, en korota ääntäni, tuijotan lattiaa, yritän kaikkeni pitääkseni sovun, huomioidakseni kaikki muut ja odotan odotan odotan, että olisi tapaninpäivä, hiljaisuus, rauha ja hyvyys.

Pikainen emotiivipäivitys

Surettaa. Oon taas flunssassa: kurkku on kipeä, nuha, yskä, päätä särkee, oon heikko olmi. Mahaan sattuu, siellä tuntuu kuin ois tyhjää ja joku kaivais sitä koko ajan lisää. En jaksa puhua enkä paljon hymyillä. Tänään junassa oli joku random vanha nainen ja yhtäkkiä tajuntaan iski niin suuri ikävä mummua, että se lisäsi fyysistä pahoinvointia merkittävästi.

Enkä ole mukana oikein missään. Tietokoneeni on rikki, puhelimeni jumittelee, en halua katsoa televisiota, tosi paljon haluisin hipelöimään kirjoja Akateemiseen, jotta tietäisin missä mennään, mutta kun jouluruuhka. Sohvakin hajoaa. Koko hassu elämä juuri silloin, kun olin hyväksynyt sen riskin, että rahaa ei välttämättä joka kuukausi keväällä ole niin paljon, että voisin ostaa lempikahviani.

Naurettavinta lie, että oikeasti olen ihan iloinen. Tykkään pojasta, ajasta, tavaroista, tuoksuista, joulutortuista, kahvista, kavereista, naurusta ja suunnitelmasta. Mutta miksei mikään niistäkään saa minua pois tästä olosta, vain hetkeksi unohtamaan. Näen jatkuvasti jotain tosi ahdistavaa unta, missä on kesä ja kauhea painostava tunne ja tapahtuu joku suuri virhe, jonka minä voisin estää mutta katson vain vierestä. Viime yönä varsinkin; kerran heräsin ja huomasin että melkein itkin.

Paha olo oli helpompi hyväksyä silloin, kun siihen oli havaittavissa konkreettisia syitä. Nyt kaikki on hyvin enkä silti voi hyvin. Ja se olo estää ajatuksia ja tekoja toteutumasta.

Joulu on just ja oon niin irti ja toimeentulematon perheenjäsenteni kanssa etten koskaan ennen.

I have sweet nothings to say .

Great minds discuss ideas,
Average minds discuss events,
Small minds discuss people. (Eleanor Roosevelt)

Niin niin. Olen auki, olen valaistunut, elämä on pelkkää kirkkautta, kikatusta ja läheisyyttä. Silti en saa sitä mitä haluan, en osaa puhua. Tavallaan tykkään sosiaalisista tapahtumista. Tykkään katsoa ihmisiä, koska ihmisistä näkee asioita. Tai sitten vaan kuvittelen näkeväni, mutta jännää se on silti. Ja kun ihmiset puhuu, he puhuu huomaamattaan asioita itestään. Yleensä ihmisen olemuksesta, kasvoista ja puheesta näkee, onko ihminen epävarma, läsnä, huolestunut tai onnellinen. Aina ihmisjoukoissa näkee jonkun, joka haluaa vain miellyttää muita tai tehdä vaikutuksen ja se on raivostuttavaa. Miksi, en tiedä, inhimillistäkin se on.

On käsittämätöntä ajatella, kuinka olen samaan aikaan niin ylemmyydentuntoinen ja itsestäni pitämätön. Yleensä kun puhun, turhaudun siihen että koen ettei minua tajuta; voin puhua jostain asiasta, huutaa humalapäissäni jostain ja ne joiden haluan ymmärtävän, ei ole mukana lainkaan. Kukaan ei keskusteluissa myönnä rumuutta tai vääryyttä, kaikki puhuu oikeutuksista ja hyvyydestä. Mistä minä muka puhun, en mistään. Juuri äsken kirjoitin kirjeen kaikesta mikä pelottaa ja mitä tunnen ja kun se oli paperilla, se näytti ihan naurettavalta.

Shut up, be happy, stop whining please

En osaa ajatella. Nukuin tänään todella pahasti pommiin, missasin yhden jutun minkä oisin halunnu ja myöhästyin toisesta mihin en ois halunnu ollenkaan. Kissa yritti herättää, äiti yritti herättää, jossain vaiheessa sanoin itselleni "mitä sä teet, herää, laita edes toinen jalka lattialle!". En heränny.

Sit oli päivä. Ajatus ei vaan kulje. Näitä mie mietin tänään:

• Typerä lounas, ankeeta kanaa.
• Ihmiset, keskinkertaisuus, elämä. Miksi kaikilla on kassi? Mitä ihmiset ostaa ja kenelle?
• Kas, kynttilä. Pitäiskö hankkia valoja kotiin. Tummat verhot. Tummanharmaat. "Et laita mustia verhoja." sanoi äiti puhelimessa. Haluisin mustat tai violetit killutinkynttilänjalat Tiimarista tai jostain muusta säläkaupasta, mutta kissa ajattelis, että uu jeah, uusi juttu minulle ja kaatais ne ja polttais keittiönpöydän.
  
• Onpa pirteä terveydenhoitaja ja minä en jaksa, en millään, pitää silmiä auki. Kaamosmasennus, se sanoi. Raudanpuute, käypäs Vegaaniliiton sivuilla. "En oo vegaani.". Otetaan pieni verenkuva, katotaan sitte miten edetään. Pyydä joululahjaksi kirkasvalolamppu tai etelänmatka. Kiitti, moi.
  
• Ikävä jotain. Ihmisiä, aikoja, päiviä, elämistä. Koko ajan on niin kylmä.
  
• Ostin kaupasta hämmentäviä tavaroita. Piimää, luomuvihanneksia, mehua (olenko alkanut juoda mehua?!), pakastemustikoita, rusinoita. Ratikassa ärsytti tänään naisen kassissa näkynyt muovirasia, jossa luki, että 250 gr espanjalaisia miniluumutomaatteja. Ihmisiä ei kiinnosta edes ruuan alkuperä, saati muiden tavaroiden.
• Hieno rouva sanoi junassa perkeleen perkele, loistavaa.
• Tiskata vois sillai sen verran useasti, että sitten kun tiskaa, ehtisi tiskata koko vuoren kerralla.
• Kuinka paljon ihmisiltä voi vaatia ja mikä minua niissä ärsyttää? Olen hyvä työssäni, joka ei vaadi kai paljon mitään, miksei muut ole hyviä? Miksi minä välitän jos muutkaan ei?
  
• Mitä viestejä minä huomaamattani annan, miksen voi vain olla välinpitämätön, välillä ilkeä. Miksi katson ihmisiä silmiin ja välillä hymyilen?
  
• Olenpahan taas epävarma ja epäluottavainen. Mitkäköhän on ne taikasanat tai -teot, joilla sulaisin.
  

Listat on hyviä, listat luo rytmiä. Huomenna nukun myöhään, siivoan vähän jos ehdin, halaan kissaa ja menen olemaan turhan hyvä työssäni. Jonain näistä päivistä väsymyksen on pakko väistyä, jotta voin alkaa toteuttaa suunnitelmaani, josta on kohta myös pakko alkaa puhua tai jotain räjähtää.

Decemberunderground

I had never been warm in my life, ever. (Donna Tartt)

Tunnen oloni kipeeks. Paleltaa, väsyttää, surettaa, ärsyttää. Tossa joku päivä mulla on aika terveydenhoitajalle, joka kertoo, onko veressäni enää lainkaan painetta tai punasoluja. Olisi jotenkin rauhoittavaa kuulla, että väsymykseni johtuisi fysiikasta eikä omasta vastuuttomuudesta tai jonnekin pinnan alle painuneesta masennuksesta. Liekö tää vaan talviolo. Vois olla sellanen villasukat, kuuma kahvi, peitto, cozy cozy. Mut plaah, ei!, on tällanen sori, että oon myöhässä, nukahdin ratikkaan.

En minä tykkää talvesta, ajattelin tänään kun kävelin junalta kotiin. Typerää, märkää, valkoista juttua, joka ei ole lunta. Kylmä ja aina väärä määrä vaatteita päällä. Joulu. Edellinen miellyttävä talvimuisto lienee tapaninpäivältä 2001 kun makasin mummulan sohvalla hiihtämisen (!) jälkeen ja mummu keitti kaakaota ja antoi villasukat. Seitsemän vuotta ilman muistamisen arvoista talvipäivää? Hah. Talvesta tulee vaan mieleen hautajaiset ja se kohta Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin - kirjasta, jossa päähenkilö jäätyy lähes kuoliaaksi jossain surrealistisessa ja pelottavassa huoneessa, jossa on reikä katossa.

Ei täs mitään. Kissa on levoton ja minä haluisin puhua enkä osaa. Oon fyysisestä huonovointisuudestani huolimatta kepeä ja iloinen, jollei väsymys tee minusta synkkää mustaan angstipipoon pukeutunutta nyhvistä.

Tossa muutama päivä sitten huomasin, että olen lakannut lukemasta kirjoja. Aloitan monia, mutta lopetan. En edes enää vietä tunteja Akateemisessa kirjakaupassa niinkuin muutama vuosi sitten. Kirjahyllyni täyttyy kauniista, mutta surullisen lukemattomista kirjoista. Kuvittelen ettei minulla ole aikaa, mutta mitä sitä muuta on. (Kissa tuli syliin ja tunnisti sanan pusu.) Kirjat, kirjaimet sanat lauseet, lukujen viimeiset, sivujen paksuus, kahina; lapsesta asti kirjat ovat olleet olennainen osa minua, teininä musiikki otti vähän osuutta, mutta mikä minä nyt olen? Rakastuisinpa uudestaan johonkin, jaksaisin lukea loppuun.

Kyllä tää tästä. Kohta on päiviä. Olispa aikaa pussailla. Miksei oiskin.

Her beauty is raw and wild.

Eilinen ilta ihan jees. Vähän turhan paljon kulutin punaviiniä ja iljettävää kermalikööriä, join ehkä kahdeksan kuppia kahvia, puolustin Tanja Karpelan oikeutta olla mitä on kenen kanssa lystää, kehitin solmioneulan klemmarista ja kuulkaa, ajauduin pelaamaan lautapeliä.

Minun kanssani ei tule pelata lautapelejä. Huudan, hikoilen, heilun ympäriinsä, heittelen kortteja, syytän ihmisiä huijauksista. Joskus muutama vuosi sitten koin lautapeliepisodin, jonka jälkeen etsin netistä tietoa vihanhallinnasta. Olen huono häviäjä, sanovat, mutta riehun kyllä, vaikka voittaisinkin. En vain kestä sitä jännitystä ja näennäisesti merkityksetöntä kilpailua. Olen huono pelaaja.

Sitten ihana ihana ystäväni haki minut taksillaan ja suhasi minut kotiin ja tarjosi karkkia. Pystyisinpä miekii jeesaamaan muita pienillä jutuilla noin välillä.

Tänään heräsin iltapäivällä kuullakseni jotain tyhmää ja muistaakseni, että yksi deadline huomenna. Olen juhlimisen jälkeisen alakuloinen ja synkkä, mutta aion leipoa pullaa ensimmäistä kertaa elämässäni. I have high hopes, my friends.

Give me a smile, please.

En pidä juhlapäivistä, en vaikka liput Sokoksen katolla näyttikin hienoilta.

En pidä velvollisuuksista. Perheeni jäsenet ovat kaikki ehkä, minun näkökulmastani, kauhean yksinäisiä. Ja sitten ne kaikki, paitsi yksi joka got away, soittelee minulle ja puhuu asioita, joita puhutaan hajamielisesti aamiaispöydässä. Enkä minä voi jättää vastaamatta, vaikka on sanottu, että se on viisainta. Meillä on sama historia, me luullaan että tajutaan toisiamme. Haluisin historian jonkun toisenkin kanssa, sellaisen joka hymyilyttäisi vähän.

Yleensä olen masentunut, onneton ja haluton; näinä päivinä vain suruisa. Kivojen hetkien aikana huomaan koko ajan ajattelevani, että kohta tämä on ohi ja mitä sitten. Mitä minä sellaista ajattelen, miksen ole älykäs ja ole hetkessä.

En saa otetta ajasta, haittaako se mitään, en tiedä. Haluaisin vain vahvaa kahvia sängyssä, lämpimän selän ja vapauden olla minä ilman että joudun pitämään ihmisiä pinnalla ja olemaan se, josta ei oteta kiinni. Toivottavasti en koskaan enää ikinä laita ketään muuta kuin itseäni pitämään minua pinnalla.

Joudunpa lähtemään syömään epäisänmaallista ruokaa sisarelleni, josta olen höperön huolissani, asiat ei edes kuulu minulle. En jaksais, mutta jos nyt vielä tänään pitelen niitä ihmisiä pystyssä, jotka jakaa sen saman tyhmän historian.

Stay in denial for few more days.

Jälleen kerran liikaa tekemistä, enkä oikein hallitse organisointia. Tuijotan to do-listaa, juon kahvia, otan Buranaa, pyytelen kissalta anteeksi ja haluan vain nukkua. Keskiviikkona kaksi tenttiä, joista toinen on luultavasti pakko sivuuttaa, torstaiksi pitkästä artikkelista "kolme tieteellistä argumenttia", iänikuisia luentopäiväkirjoja, jostain ilmestynyt vaatimus kirjoittaa referaatti. Selkäni on kipeä, niska on jumissa ja oksettaa, enkä ole nukkunut kunnolla kahteen yöhön.

Yhyy yhyy, oma syyni ja itse vielä pahennan tilannettani. Tämän viikon lopussa alkaa joululoma, koitan päästä sinne asti romahtamatta vahvan kahvin, äidin makaronilaatikon ja suklaan voimalla.