Great minds discuss ideas,
Average minds discuss events,
Small minds discuss people. (Eleanor Roosevelt)
Niin niin. Olen auki, olen valaistunut, elämä on pelkkää kirkkautta, kikatusta ja läheisyyttä. Silti en saa sitä mitä haluan, en osaa puhua. Tavallaan tykkään sosiaalisista tapahtumista. Tykkään katsoa ihmisiä, koska ihmisistä näkee asioita. Tai sitten vaan kuvittelen näkeväni, mutta jännää se on silti. Ja kun ihmiset puhuu, he puhuu huomaamattaan asioita itestään. Yleensä ihmisen olemuksesta, kasvoista ja puheesta näkee, onko ihminen epävarma, läsnä, huolestunut tai onnellinen. Aina ihmisjoukoissa näkee jonkun, joka haluaa vain miellyttää muita tai tehdä vaikutuksen ja se on raivostuttavaa. Miksi, en tiedä, inhimillistäkin se on.
On käsittämätöntä ajatella, kuinka olen samaan aikaan niin ylemmyydentuntoinen ja itsestäni pitämätön. Yleensä kun puhun, turhaudun siihen että koen ettei minua tajuta; voin puhua jostain asiasta, huutaa humalapäissäni jostain ja ne joiden haluan ymmärtävän, ei ole mukana lainkaan. Kukaan ei keskusteluissa myönnä rumuutta tai vääryyttä, kaikki puhuu oikeutuksista ja hyvyydestä. Mistä minä muka puhun, en mistään. Juuri äsken kirjoitin kirjeen kaikesta mikä pelottaa ja mitä tunnen ja kun se oli paperilla, se näytti ihan naurettavalta.
On käsittämätöntä ajatella, kuinka olen samaan aikaan niin ylemmyydentuntoinen ja itsestäni pitämätön. Yleensä kun puhun, turhaudun siihen että koen ettei minua tajuta; voin puhua jostain asiasta, huutaa humalapäissäni jostain ja ne joiden haluan ymmärtävän, ei ole mukana lainkaan. Kukaan ei keskusteluissa myönnä rumuutta tai vääryyttä, kaikki puhuu oikeutuksista ja hyvyydestä. Mistä minä muka puhun, en mistään. Juuri äsken kirjoitin kirjeen kaikesta mikä pelottaa ja mitä tunnen ja kun se oli paperilla, se näytti ihan naurettavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti