Eilinen ilta ihan jees. Vähän turhan paljon kulutin punaviiniä ja iljettävää kermalikööriä, join ehkä kahdeksan kuppia kahvia, puolustin Tanja Karpelan oikeutta olla mitä on kenen kanssa lystää, kehitin solmioneulan klemmarista ja kuulkaa, ajauduin pelaamaan lautapeliä.
Minun kanssani ei tule pelata lautapelejä. Huudan, hikoilen, heilun ympäriinsä, heittelen kortteja, syytän ihmisiä huijauksista. Joskus muutama vuosi sitten koin lautapeliepisodin, jonka jälkeen etsin netistä tietoa vihanhallinnasta. Olen huono häviäjä, sanovat, mutta riehun kyllä, vaikka voittaisinkin. En vain kestä sitä jännitystä ja näennäisesti merkityksetöntä kilpailua. Olen huono pelaaja.
Sitten ihana ihana ystäväni haki minut taksillaan ja suhasi minut kotiin ja tarjosi karkkia. Pystyisinpä miekii jeesaamaan muita pienillä jutuilla noin välillä.
Tänään heräsin iltapäivällä kuullakseni jotain tyhmää ja muistaakseni, että yksi deadline huomenna. Olen juhlimisen jälkeisen alakuloinen ja synkkä, mutta aion leipoa pullaa ensimmäistä kertaa elämässäni. I have high hopes, my friends.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti