Mulla ei yhtään itseluottamusta nyt siihen mitä teen, koko ajan varaudun pahimpaan, etsin netistä vaihtoehtoja tälle elämälle, en uskalla kertoa mitä haluan, teen mitä sattuu, nukun ja syön liian vähän, käytän eriparisia sukkia.
Junassa tänään tuli rush of self confidence ja olin sillai, että keep your eye on the price, dude. Kohta on kesä, kevät on ohi, lukeminen on ohi, stressaus on hetkeksi ohi. Elämä ei lopu, kävi miten tahansa. Sillä ei ole mitään väliä mitä muut ajattelee koska hyvät ei hylkää. Et anna itelles anteeks jos tuhlaat lyhyet päivät tai luovutat heti. Kesän alussa on voitava sanoa, että tein sen mihin tämä mieli tänä aikana kykeni ja olen siihen tyytyväinen.
Lopeta pelkääminen ihan nyt heti. Eilen siskoni heitti hatusta, että 35-vuotiaana ois aloitettava oikeasti elämä ja työt ja kaikkea, kun kysyin. Minullahan on helvetisti aikaa, mikään ovi ei ole kokonaan kiinni, ei tämä ole elämän ja kuoleman kysymys.
maanantai 27. huhtikuuta 2009
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Haluuun!
Have you ever tried to outrun yourself? Lose yourself in a crowd, hide from yourself in the stall of a bathroom? Take on a new attitude to fool yourself into thinking that you're someone else? Me too. Same thing every time. At the end, it's always you holding onto yourself. Out of breath, self-humiliated, hot footed, red handed, and hopelessly human. (H. Rollins)
Oi oi. Henry Rollins puhekeikalla 28.6. (mulla kai lomaki!) Suvilahdessa. Lippu maksaa 56 euroa eikä muut artistit (no, on siellä Mogwai) kiinnosta lainkaan, mutta haittaako tuo. Kyseessä kuitenkin ainoa, jonka kirjoja olen alleviivannut, joka muka tajunnut minua ja jonka kirjojen kanssa olen nukkunut.
Tiiättehän te ne bändit, jotka puhuu juuri minulle, joita kuunnellessa sielu vaan tavallaan sulaa ja joiden keikoilla on ihan out of control. Ois aika pähee viikonloppuna, perjantaina Tuskassa Gojira, lauantaina chillausta missä vaan ja sunnuntaina herra Rollins.
<3
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Let me out.
Niin niin, oon nyt kaikkea sitä mitä minulta pahimmillaan odotetaan. Lapsellinen, itsetuhoinen, vastuuton ja itsekeskeinen. Äitini soitti tänään viidesti ennenkuin suostuin soittamaan takaisin. Tunnen olevani pettymys kaikille, vaikka suurin osaa tarkoittaa vain hyvää ja pettymys lienen vain itselleni.
Näen toistuvasti unia jossa yritän päästä ulos Lintsin Vekkulan kaltaisista ihmeellisistä taloista, joissa on ovia jotka ei aukea, liukumäkiä ja portaita. Joka unessa olen talossa eri ihmisen kanssa ja aina se toinen hukkuu johonkin ja minä jään yksin.
Can't anyone please just help me escape this?
Näen toistuvasti unia jossa yritän päästä ulos Lintsin Vekkulan kaltaisista ihmeellisistä taloista, joissa on ovia jotka ei aukea, liukumäkiä ja portaita. Joka unessa olen talossa eri ihmisen kanssa ja aina se toinen hukkuu johonkin ja minä jään yksin.
Can't anyone please just help me escape this?
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Enpäs kerrokaan.
Tänään on ollut juuri sellainen kevätpäivä millainen kaikkien pitäisi olla, noin sään puolesta. Noin muuten oon vieläkin aika messed up, vaikkakin eilisilta oli nasta. Sain seuraa, hyvää ruokaa, viihdettä ja vähän siveettömiä juttuja. Oli hauskaa.
Tossa aikasemmin kävin kaupassa (ilman takkia!) ostamassa leivinpaperia ja kaksi Risifruttia. Matkalla kotiin kävelin hitaasti kahden pojan perässä, jotka työnsi pesukonetta eteenpäin, ja yhtäkkiä mie tajusin mikä se on mikä minua koko ajan itkettää. Niinku woosh, tiedätteks, joku suuri tajunnan valo kirkkaana. Mutta minä en halua sanoa sitä ääneen, en haluu ees ajatella sitä, koska se ei saa olla totta.
What a cliffhanger, goddamnit.
Yritän vaan kokoajan löytää keinoja paeta oikeaa elämää, odotuksia ja vastuuta. Eilen uni, tänään eka kahvi aurinkoisella parvekkeella ja kohta vähän olutta Kaislassa ja ehkä viintä Espoossa. Life is good when you don't think about it.
Tossa aikasemmin kävin kaupassa (ilman takkia!) ostamassa leivinpaperia ja kaksi Risifruttia. Matkalla kotiin kävelin hitaasti kahden pojan perässä, jotka työnsi pesukonetta eteenpäin, ja yhtäkkiä mie tajusin mikä se on mikä minua koko ajan itkettää. Niinku woosh, tiedätteks, joku suuri tajunnan valo kirkkaana. Mutta minä en halua sanoa sitä ääneen, en haluu ees ajatella sitä, koska se ei saa olla totta.
What a cliffhanger, goddamnit.
Yritän vaan kokoajan löytää keinoja paeta oikeaa elämää, odotuksia ja vastuuta. Eilen uni, tänään eka kahvi aurinkoisella parvekkeella ja kohta vähän olutta Kaislassa ja ehkä viintä Espoossa. Life is good when you don't think about it.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Ei huomista.
Tsing tsing, juon olutta yksin himassa keskiviikkoiltana eikä huvita paljon mikään. Kohta aurinkokin on kokonaan laskenu ja kesänodotusfiilis menee pois. Vaikka onhan se joo, että juominen lasisesta 0,33 l pullosta tuo aina mieleen kesän, puistot, system rockin ja pussailun, minkä sille voi.Yksityisautoilin tänään kotiin Espoosta joskus kello 16:20, oli ihan naurettava ruuhka (10 km/h), minä ajattelin vaan ettei kukaan voi haluta tällaista elämää ja sain jonkun typerän hyperventilaatiokohtauksen. Melkein pysähdyin hengittämään, luulen että itkin vähän ja olin ihan että voi hyvä luoja, et sie oot Outi sekasin. Oon niin kyllästynyt siihen, että "eihän se olo käskemällä pois mene, kun on niin kauan ollut". Haluun terveen pään, jumalauta.
Eipä siinä sitten muuta, maailmassa on kaksi, ehkä kolme ihmistä tällä hetkellä, joille puhuminen ei ärsytä. Pelkään koko ajan, että sekoan, tiedän etten. Tosin: liekö merkki hulluudesta, että vakavissani mietin, miten päivän saa jatkumaan ikuisesti, mitä pitää tehdä ettei huominen tule. Eikö se oo niin, että niin kauan kun pysyy hereillä, on vielä tämä päivä ja tämän päivän huolet?
Oikeasti en tajua mistä tämä emoilu johtuu. Sori.
Uaah, enkö voisi olla vain kuka oikeasti olen, väliäkö sillä olenko sellainen "traumojen" ja vääristymien takia. Haluan olla vastuuton, tuntea kevyttä jännitystä ja vaaraa ja lähteä vuodeksi ulkomaille mihin minulle ei kukaan voi soittaa. Haluisin hetken edes kuulua johonkin ja olla tuntematta itseäni feikiksi tai valehtelijaksi.
Tiistaina piti listata asiat jotka tekee iloisiksi, niitä oli kolme: Poika, kevät ja kissa. Kaikki muuko on huonosti? Ei oo todellista, että oon näin rasittava. Koska tää loppuu. Ehkä kiusaan itseäni tänään, otan vähän lisää juotavaa ja valvon niin kauan kun pysyn väkisin hereillä.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
I was always returning.
Uaah, se tulee aaltoina. Sekoitus surua, luovuttamista ja pelkoa. Välillä oon minä, tavallinen, iha jees, mutta se voi tulla milloin vaan ja sitten se vähän sattuu, painaa jotenkin alaspäin.
Olin kauhean väsynyt tänään. Miun terapeutti (joo, on mulla sellanen, tekis hyvää monelle muullekin) oli muuttanut ja se huone oli iso ja tapetit jotenkin kultaset. Siellä oli erilainen energia (tai sitten vaan aurinko), mutta puhuin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Siitä kuinka lauantaina olin ihan pelkkää mustaa ja kuinka pelkään kamalasti, että ihmiset pitää minua ylimielisenä kusipäänä kun en osaa jutella ja välillä haluan vain katsella.
Oon minä sitäkin miettinyt, mistä minua aina muistutetaan, että olisin vähän armollisempi. Tajuan kai, että se vinkuva kyyneleistä märkä kuolemanväsynyt pelokas eristäytynyt ja pimeä ei ole minä kokonaan. Että on olemassa se toinen kikatteleva kapinallinen ja luova, joka oli olemassa ennen ja vieläkin välillä. Tänään kun kiipesin ylämäkeä päästäkseni kirjastoon lukemaan, tuuli työnsi taaksepäin ja kuulin että mutisin ääneen jumalauta, meen sinne vaikka väkisin, yritä estää. Tiedän senkin, että aina kun annan periksi sille synkälle minulle, surustani osa on surua ja ikävää sitä valoisampaa kohtaan. Tavallaan en löydä tasapainoa, oikeammin en tunnista mikä osa on diagnosoitua olotilaa, mikä perusluonnetta. On aina yhtä huimaa, kun huomaa, että joku näkee ja uskaltaa katsoa molempia puolia. Yleensä on niin, että ne ei pelkää jotka on ennenkin nähneet pimeyttä tai olleet siellä itse, sellaset jotka ei väheksy vaan ymmärtää että se on oikeaa. Tiedätteks, vähän samalla lailla tajusin Sylvia Plathin Jalava-runon (Elm) joskus yläasteella:
ps. joku, jota en kai edes tunne, lähetti sähköpostia jotta tuntuu että lukisi salaisuuksia. niitä nämä ei ole, pelkkiä ajatuksia, jotka saa pysymään kontrollissa kirjoittamalla ulos. niille, jotka minut tuntee oikeassa elämässä, näistä jutuista saa kysyä kyllä. ikinä en näin avoimesti puhuisi ääneen, tiiättehän te sen jo tähän mennessä, mutta kysyä saa, kyllä kyllä. joo ja kertoa kaikesta.
nii. be the love generation.
Olin kauhean väsynyt tänään. Miun terapeutti (joo, on mulla sellanen, tekis hyvää monelle muullekin) oli muuttanut ja se huone oli iso ja tapetit jotenkin kultaset. Siellä oli erilainen energia (tai sitten vaan aurinko), mutta puhuin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Siitä kuinka lauantaina olin ihan pelkkää mustaa ja kuinka pelkään kamalasti, että ihmiset pitää minua ylimielisenä kusipäänä kun en osaa jutella ja välillä haluan vain katsella.
Oon minä sitäkin miettinyt, mistä minua aina muistutetaan, että olisin vähän armollisempi. Tajuan kai, että se vinkuva kyyneleistä märkä kuolemanväsynyt pelokas eristäytynyt ja pimeä ei ole minä kokonaan. Että on olemassa se toinen kikatteleva kapinallinen ja luova, joka oli olemassa ennen ja vieläkin välillä. Tänään kun kiipesin ylämäkeä päästäkseni kirjastoon lukemaan, tuuli työnsi taaksepäin ja kuulin että mutisin ääneen jumalauta, meen sinne vaikka väkisin, yritä estää. Tiedän senkin, että aina kun annan periksi sille synkälle minulle, surustani osa on surua ja ikävää sitä valoisampaa kohtaan. Tavallaan en löydä tasapainoa, oikeammin en tunnista mikä osa on diagnosoitua olotilaa, mikä perusluonnetta. On aina yhtä huimaa, kun huomaa, että joku näkee ja uskaltaa katsoa molempia puolia. Yleensä on niin, että ne ei pelkää jotka on ennenkin nähneet pimeyttä tai olleet siellä itse, sellaset jotka ei väheksy vaan ymmärtää että se on oikeaa. Tiedätteks, vähän samalla lailla tajusin Sylvia Plathin Jalava-runon (Elm) joskus yläasteella:
I know the bottom, she says. I know it with my great tap root;Meen nukkuun nyt . Huomenna saatan pestä pyykkiä.
It is what you fear.
I do not fear it: I have been there.
ps. joku, jota en kai edes tunne, lähetti sähköpostia jotta tuntuu että lukisi salaisuuksia. niitä nämä ei ole, pelkkiä ajatuksia, jotka saa pysymään kontrollissa kirjoittamalla ulos. niille, jotka minut tuntee oikeassa elämässä, näistä jutuista saa kysyä kyllä. ikinä en näin avoimesti puhuisi ääneen, tiiättehän te sen jo tähän mennessä, mutta kysyä saa, kyllä kyllä. joo ja kertoa kaikesta.
nii. be the love generation.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
On and on we carry through the fears.
Kello on varttia vaille kuusi aamulla, ulkona on kaunein valo koskaan.
Nukahdin aikaisin kissa huolestuneena jalkopäässä ja nyt heräsin niin, että snap silmät on auki, nukuinko ollenkaan, onpa olo harvinaisen epälevännyt, mutta olenpa vielä olemassa.
Tänään on sunnuntai, vanhemmat on tulossa konserttiin Espooseen ja pelkään että joudun näkemään. Poika sanoi tulevansa halaamaan ja pelkään että alan itkeä. Oisinpa tänään sellanen, josta kukaan ei sano, että voi voi, miten nyt noin.
Keittäisinkö kahvia, nukkuisinko lisää. Ruokin kissan kuitenkin.
Nukahdin aikaisin kissa huolestuneena jalkopäässä ja nyt heräsin niin, että snap silmät on auki, nukuinko ollenkaan, onpa olo harvinaisen epälevännyt, mutta olenpa vielä olemassa.
Tänään on sunnuntai, vanhemmat on tulossa konserttiin Espooseen ja pelkään että joudun näkemään. Poika sanoi tulevansa halaamaan ja pelkään että alan itkeä. Oisinpa tänään sellanen, josta kukaan ei sano, että voi voi, miten nyt noin.
Keittäisinkö kahvia, nukkuisinko lisää. Ruokin kissan kuitenkin.
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Kamala krapula, ne sanoo.
"Empty bottles just seem to say, I cannot make this go away." (Hurt: Dirty)
Ja nyt lauantai-iltana olen taas tällainen jollainen en ole, olenko?, en halua olla. En vastaa puhelimeen, sammutan valot, itkettää, ajattelen etten riitä kenellekään enkä haluakaan riittää. Ajatukset on vaarallisia, vääriä ja tuhoisia. You shouldn't want me. Please don't like me, I'll just disappoint you. Jos olen ihan armottoman rehellinen kaikelle sille mitä tunnen, tajuan kyllä että olen itsekeskeinen, itseäni säälivä ja ärsyttävä. Tälle ei ole mitään syytä, kaikellehan on syy, miksen minä ymmärrä mikä on vikana!? Melkein kamalinta on ettei ole ketään kehen luottaisin niin että soittaisin, tajuaako oikeasti kukaan miltä se tuntuu kun ei melkein voi hengittää? Kukaan ei halua kuulla, koska onhan se vaikeaa, rasittavaa ja kiusallista. Ihmiset aina kysyy minkä takia, mitä sellaista on tapahtunut että sinä olet surullinen. Mitä väliä sillä on nyt kun en kestä ajatusta olemisesta, huomisesta, jatkumisesta? Miten se ratkaistaan, etten voi olla yksin itseni kanssa nyt mutten voi kuormittaa ketään kenestä välitän?
Snif snif.
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Tunnustuskirjallisuutta, hyi.
Oi, pääsiäinen. Tuli tehtyä juttuja, ei kuitenkaan paljon mitään.
-kotikotikoti, en osaa enää olla siellä ahdistumatta, siellä on aina liian äänekästä tai liian hiljaista, ruokapöydässä kuiskasin siskolleni, että ahdistun yli kolmen hengen joukossa. se ei ole totta.
-näin unta, että olin äidin kanssa lintsin vekkulan kaltaisessa sokkelossa ja minua pelotti, sitten kun pääsin ulos, näin isäni, joka löi minuu naamaan. en löytänyt netistä tulkinta-apua ja aamulla uni vaan nauratti.
-näin mm ihanan Eevan ja sillai nautin olostani, että pystyin vain oleen ja kuunteleen ja vähän jutteleen. niinkuin sanotaan, se jatkuu siitä mihin jää, vaikka aikaa kuluis. syötiin puffeja, lumipanttereita ja punasta jaffaa, niinkun joskus 15-vuotiaina, oli siistii.
-lammasta, riisiä, mysteerikastiketta, olutta ja punaviiniä espoossa. mielessä vähän liikaa pyöri aluksi jutut kotoa, sellaset lauseet, että "maailma romahtaa" ja ehkä join vähän liikaa viintä mutta olo oli hyvä.
-loppuillasta (kello oli kaksi?) tuli joku keskustelu jonka aiheesta en enää ole varma (huonoimmasta seksikokemuksesta se lähti ja johti vain kiukkuun) ja minä pitkästä aikaa suutuin. muistan ajatelleeni juttuja että kukaan ei kuuntele minua, kaikki ymmärtää kaiken tahallaan väärin, minä en osaa sanoa mitä haluan ja kaikki on aina samanlaisia, pelkää puhua ynnä muuta laskuhumalaisen dramaattista. ja koska ois ollu noloa jatkaa raivoamista jostain millä ei ollut (ainakaan muille) mitään merkitystä, turvauduin tuttuun tapaan mennä hengittelemään vessaan.
-sitten sillä hetkellä nolointa koskaan oli itkeä humalaisena vessassa Pojan halatessa. Siitä muistan vaan ajatukset "sinä et saa nähdä minua nyt", "oon tosi säälittävä" ja "älä päästä irti".
-seuraava päivä hyvä, kaikki oli paremmin, pizzaa, dvd-viihdettä ja suihku. vähän puhuin asioista kun selkeästi pimeässä kysyttiin. "sä kerrot itestäs tosi varovaisesti", sanoi ja tajusin että niinhän teenkin ja minkä takia, en tiiä.
Just nyt, kun on arki taas ja kohta töihin, nyt lukemista, on aika hyvä olo. Jatkuispa hyvänä kans.
-kotikotikoti, en osaa enää olla siellä ahdistumatta, siellä on aina liian äänekästä tai liian hiljaista, ruokapöydässä kuiskasin siskolleni, että ahdistun yli kolmen hengen joukossa. se ei ole totta.
-näin unta, että olin äidin kanssa lintsin vekkulan kaltaisessa sokkelossa ja minua pelotti, sitten kun pääsin ulos, näin isäni, joka löi minuu naamaan. en löytänyt netistä tulkinta-apua ja aamulla uni vaan nauratti.
-näin mm ihanan Eevan ja sillai nautin olostani, että pystyin vain oleen ja kuunteleen ja vähän jutteleen. niinkuin sanotaan, se jatkuu siitä mihin jää, vaikka aikaa kuluis. syötiin puffeja, lumipanttereita ja punasta jaffaa, niinkun joskus 15-vuotiaina, oli siistii.
-lammasta, riisiä, mysteerikastiketta, olutta ja punaviiniä espoossa. mielessä vähän liikaa pyöri aluksi jutut kotoa, sellaset lauseet, että "maailma romahtaa" ja ehkä join vähän liikaa viintä mutta olo oli hyvä.
-loppuillasta (kello oli kaksi?) tuli joku keskustelu jonka aiheesta en enää ole varma (huonoimmasta seksikokemuksesta se lähti ja johti vain kiukkuun) ja minä pitkästä aikaa suutuin. muistan ajatelleeni juttuja että kukaan ei kuuntele minua, kaikki ymmärtää kaiken tahallaan väärin, minä en osaa sanoa mitä haluan ja kaikki on aina samanlaisia, pelkää puhua ynnä muuta laskuhumalaisen dramaattista. ja koska ois ollu noloa jatkaa raivoamista jostain millä ei ollut (ainakaan muille) mitään merkitystä, turvauduin tuttuun tapaan mennä hengittelemään vessaan.
-sitten sillä hetkellä nolointa koskaan oli itkeä humalaisena vessassa Pojan halatessa. Siitä muistan vaan ajatukset "sinä et saa nähdä minua nyt", "oon tosi säälittävä" ja "älä päästä irti".
-seuraava päivä hyvä, kaikki oli paremmin, pizzaa, dvd-viihdettä ja suihku. vähän puhuin asioista kun selkeästi pimeässä kysyttiin. "sä kerrot itestäs tosi varovaisesti", sanoi ja tajusin että niinhän teenkin ja minkä takia, en tiiä.
Just nyt, kun on arki taas ja kohta töihin, nyt lukemista, on aika hyvä olo. Jatkuispa hyvänä kans.
lauantai 11. huhtikuuta 2009
I'm falling into pieces.
Taas sellanen yö, kun asioita ei saa perspektiiviin eikä mikään ole oikein. Kaikki on liikaa, minä en pysy rajojen sisällä, eikä tämä olo saa tulla takaisin. Haluaisin lähteä pois, pysyä loputtomiin niissä hetkissä joissa asiat unohtuu ja olo on lämmin.
Why can't my head handle this?
Why can't my head handle this?
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Boo-hoo.
Oon kotikotona. En tunne olevani osa tätä ryhmää, enkä mitään ryhmää sen puoleen. Ruokapöydässä olin ärtynyt ja join hiljaisena viiniä, kun muut keskustelivat aiheista joista en jaksa olla kiinnostunut. On vaikea selittää, kuinka rasittavaa on olla sosiaalisesti tavallaan lahjaton. En haluaisi olla niin ylimielinen, hiljainen ja kyllästynyt. Tykkään kuunnella kun ihmiset puhuu, mutta aina en osaa näyttää kiinnostustani. Itsestäni en halua puhua, eikä kukaan luota sellaiseen.
Just juttelin siskon ja äidin kanssa meidän persoonallisuuseroista. Muille oli järjettömän vaikeaa käsittää kun tilitin kuinka lannistun ja luovutan nopeasti tai reagoin tilanteisiin vetäytymällä pois tai masentumalla. Jos en saa toivomaani tulosta esimerkiksi sosiaalisesta tilanteesta uusien ihmisten kanssa, minulle ihan normaali seuraus on vaipua johonkin outoon synkkyyteen ja nukkua pari päivää surua pois. Vihaan pyytää apua ja haluan suoriutua aina mahdollisimman hyvin. Millon susta on tollanen tullu! kysyivät enkä minä tiiä.
Yhyy yhyy, kärsimyksen pitkäperjantai. En mie saa ees unta, syönpä vanukkaan.
edit 23:50: Noo, japanilainen televisioshow on aina omiaan parantamaan mieltä. Aasialaiset on ihmeellisiä. Kikattelen jo.
Just juttelin siskon ja äidin kanssa meidän persoonallisuuseroista. Muille oli järjettömän vaikeaa käsittää kun tilitin kuinka lannistun ja luovutan nopeasti tai reagoin tilanteisiin vetäytymällä pois tai masentumalla. Jos en saa toivomaani tulosta esimerkiksi sosiaalisesta tilanteesta uusien ihmisten kanssa, minulle ihan normaali seuraus on vaipua johonkin outoon synkkyyteen ja nukkua pari päivää surua pois. Vihaan pyytää apua ja haluan suoriutua aina mahdollisimman hyvin. Millon susta on tollanen tullu! kysyivät enkä minä tiiä.
Yhyy yhyy, kärsimyksen pitkäperjantai. En mie saa ees unta, syönpä vanukkaan.
edit 23:50: Noo, japanilainen televisioshow on aina omiaan parantamaan mieltä. Aasialaiset on ihmeellisiä. Kikattelen jo.
torstai 9. huhtikuuta 2009
Easy peasy, pumpkin peasy. Pumpkin pie, motherfucker.
Kaikkihan sen tietää, kun ei saa unta, alkaa huolehtia. Paleltaa ja ajattelee, ettei enää yhtään mitään, huomenna mie luovutan.
Tänä aamuna oli sellanen olo, että ei, menen takaisin nukkumaan, en halua tätä, enkä ikinä saa tietää mitä haluan. Sitten puhuin kissalle, join mukin kahvia, söin omenan ja päätin, että jumalauta. Ulkona paistoi aurinko, kerrankin osasin jutella aika lepposasti, lukeminen oli kurinalaista, mielenkiintoista, hauskaa. Söin jopa oikean lounaan ja sain nopsan päiväkahvin Pojan kanssa. Myöhästyin viis minuuttia töistä, mutta edes siellä ei alkanut ottaa paljoa päähän. Niinkuin iltapäivälehden horoskooppi (kyllä!) sanoi, asiat oli tänään jopa liian helppoja. Ei siinä mitään, en valita.
Ja tytöt ja pojat! Eilen kun en saanut unta, hain hyllystä kesken olevan kirjan ja aloin lukea. En oo lukenu kokonaista kirjaa huvikseni surullisen pitkään aikaan kaiken muun keskellä, mutta tätä kyllä, junassa, lounaalla, tauolla töissä. Darian Leaderin The New Black, joka puhuu suremisesta ja melankoliasta. Cheery topics, eh? Mutta vaikka edetty vasta 50 sivua, olen kokenut ehkä kymmenen joo!! niin se on! -elämystä. Olen tajunnut asioita omasta mielestäni, alkanut vähän harkita juttuja, sellasia että puoltoista vuotta riittäköön. Oi kirjat <3
Tänä aamuna oli sellanen olo, että ei, menen takaisin nukkumaan, en halua tätä, enkä ikinä saa tietää mitä haluan. Sitten puhuin kissalle, join mukin kahvia, söin omenan ja päätin, että jumalauta. Ulkona paistoi aurinko, kerrankin osasin jutella aika lepposasti, lukeminen oli kurinalaista, mielenkiintoista, hauskaa. Söin jopa oikean lounaan ja sain nopsan päiväkahvin Pojan kanssa. Myöhästyin viis minuuttia töistä, mutta edes siellä ei alkanut ottaa paljoa päähän. Niinkuin iltapäivälehden horoskooppi (kyllä!) sanoi, asiat oli tänään jopa liian helppoja. Ei siinä mitään, en valita.
Ja tytöt ja pojat! Eilen kun en saanut unta, hain hyllystä kesken olevan kirjan ja aloin lukea. En oo lukenu kokonaista kirjaa huvikseni surullisen pitkään aikaan kaiken muun keskellä, mutta tätä kyllä, junassa, lounaalla, tauolla töissä. Darian Leaderin The New Black, joka puhuu suremisesta ja melankoliasta. Cheery topics, eh? Mutta vaikka edetty vasta 50 sivua, olen kokenut ehkä kymmenen joo!! niin se on! -elämystä. Olen tajunnut asioita omasta mielestäni, alkanut vähän harkita juttuja, sellasia että puoltoista vuotta riittäköön. Oi kirjat <3
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Just close your eyes and sleep.
Ku en saa unta. Kämpässä on liian sekaista, kissa puree ja juoksee päältä, kissankarvoja tuntuu että menee nenään asti ja yskittää. Lakanat on väärät, liian pimeää, jalkaa kutittaa.
Viime yönä olin Pojalla ja muutaman oluen tai minkälie innoittamana kertoili juttuja menneiltä vuosilta ja minusta on kivaa kuunnella, koska mitenkä sitä muuten ihmistä ymmärtäisi jos ei menneisyyden muokkaamana. Vieläkään, en varmaan ikinä (jumalauta), osaa tai uskalla puhua omista ajoistani. Kuvittelen, että sitten kun joku kysyy oikeat kysymykset, vastaan ja kerron, mutta enpä kyllä helposti sillonkaan. Mikä minussa on kiinnostavaa ulkopuoliselle, mistä minä tiedän, kertoispa joku joskus. Yläasteella ja lukiossa sanoivat aina, että Outi on tosi mysteerinen. No en minä haluu olla!
Muuten olikin aika flegmaattinen sunnuntai. Kissa oli (oisko vieläkin vaikka silittelin) vihainen, vanhemmat kuulosti pettyneiltä puhelimessa, tajusin että huomenna on pestävä pyykkiä. En oikein osaa vähentää stressiäni ja huomaan junissa ja kadulla että koko ajan puristan hampaitani yhteen. Ja se nyt ei ainakaan ole omiaan rentouttamaan olotilaa. Jos menen yksin nukkumaan, alan heti valon sammuttua ajattelemaan aamua, tekemisiä, lukemisia, vanhempien (kyllä!) odotuksia. (tämän unelman ne ymmärtää paremmin, tätä ne haluaa minulle enemmän, mitä jos en pystykään, olenko sitten pettymys? taas? miksi kerroin kenellekään.) Sitten en saa unta, mahaan alkaa sattua ja melkein alkaa itkettää.
Kuinka väärin se on jos haluis olla vaan läpinäkyvänä, kainalossa, peiton alla, valossa.
Viime yönä olin Pojalla ja muutaman oluen tai minkälie innoittamana kertoili juttuja menneiltä vuosilta ja minusta on kivaa kuunnella, koska mitenkä sitä muuten ihmistä ymmärtäisi jos ei menneisyyden muokkaamana. Vieläkään, en varmaan ikinä (jumalauta), osaa tai uskalla puhua omista ajoistani. Kuvittelen, että sitten kun joku kysyy oikeat kysymykset, vastaan ja kerron, mutta enpä kyllä helposti sillonkaan. Mikä minussa on kiinnostavaa ulkopuoliselle, mistä minä tiedän, kertoispa joku joskus. Yläasteella ja lukiossa sanoivat aina, että Outi on tosi mysteerinen. No en minä haluu olla!
Muuten olikin aika flegmaattinen sunnuntai. Kissa oli (oisko vieläkin vaikka silittelin) vihainen, vanhemmat kuulosti pettyneiltä puhelimessa, tajusin että huomenna on pestävä pyykkiä. En oikein osaa vähentää stressiäni ja huomaan junissa ja kadulla että koko ajan puristan hampaitani yhteen. Ja se nyt ei ainakaan ole omiaan rentouttamaan olotilaa. Jos menen yksin nukkumaan, alan heti valon sammuttua ajattelemaan aamua, tekemisiä, lukemisia, vanhempien (kyllä!) odotuksia. (tämän unelman ne ymmärtää paremmin, tätä ne haluaa minulle enemmän, mitä jos en pystykään, olenko sitten pettymys? taas? miksi kerroin kenellekään.) Sitten en saa unta, mahaan alkaa sattua ja melkein alkaa itkettää.
Kuinka väärin se on jos haluis olla vaan läpinäkyvänä, kainalossa, peiton alla, valossa.
Kaikkee minoon tehny, mut en ihan kaikkee kuitenkaan.
Aika surullista hei. Tämä myspacesta ja tosi teini. Mutta oon aika kokenut, ihmiset, täyttäny 14 ja kaikkea.
OLEN...
[x] Suudellut miestä
[ ] Suudellut naista
[x] Käynyt huussissa
[ ] Ratsastanut kamelilla
[x] Harjannut kissaa
[x] Ollut jälki-istunnossa
[x] Lyönyt kaveria
[x] Halannut naapuria
[x] Juonut samppanjaa
[ ] Heittänyt televisiota ikkunasta
[x] Yöpynyt hotellissa
[x] Käynyt Amerikassa
[x] Puhdistanut wc-pönttöä
[x] Käynyt Puuhamaassa
[x] Polskutellut Serenassa
[x] Valehdellut äidilleni
[ ] Ollut musiikkivideossa
[x] Omistanut syyliä (mun tädillä on hyllyssään vanha tarhakuva, jossa mulla leuassa syylä)
[ ] Tanssinut napatanssia
[x] Varastanut
[ ] Kokeillut isäsi pitkiä kalsareita
[x] Valvonut koko yötä
[ ] Rikkonut ikkunaa
[x] Sanonut "rakastan sinua"
[x] Stripannut
[x] Ollut rippileirillä
[x] Nukkunut villasukat jalassa
[ ] Pissinyt yli 8 vuotiaana housuun
[x] Syönyt kuivattuja banaanilastuja (yäk!!)
[x] Mokannut kotitalouden tunnilla
[ ] Tehnyt yli 80€ kännykkälaskun (mie vietin nuoruuteni netissä, en puhelimessa)
[ ] Leikannut koiran kynsiä
[ ] Pessyt vauvan pyllyä
[x] Ollut päivän syömättä mitään (en kyllä tarkotuksella)
[x] Ajanut traktorilla
[x] Tilannut taksia
[ ] Yrittänyt iskea itseäsi yli 7 vuotta vanhempaa ihmistä (lienkö koskaan yrittäny iskeä ketään)
[ ] Ajanut viiksiä
[x] Syönyt kynsiä
[x] Soittanut pilapuhelua
[x] Ollut Ankkarockissa
[ ] Käyttänyt mikroshortseja
[x] Rikkonut lupaustasi
[x] Ollut moottoripyörän kyydissä
[x] Nukkunut samassa sängyssä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa
[ ] Soittanut seksilinjalle
[x] Haukkunut hoppareita (kaikkiihan mie varmaan oon)
[ ] Soittanut bassoa
[ ] Kuullut kunnasta nimeltä Vesanto
[x] Uinut vaatteet päällä
[x] Kuunnellut klassista musiikkia
[ ] Ajanut pyörällä laiturilta järveen
[x] Röyhtäissyt ruokapöydässä
[ ] Koskenut sähkölankaan eli paimenpoikaan
[x] Nielaissut jääpalaa
[ ] Tippunut ponin selästä
[x] Haukkunut hevareita
[ ] Ollut vaahtobileissä
[x] Lähettänyt viestiä mtv3 chattiin (oi, se oli hieno kesäyö joskus ihanana vuonna 2005)
[x] Soittanut väärään numeroon
[ ] Oksentanut ruusupuskaan
[ ] Vilautellut julkisilla paikoilla
[ ] Halannut julkkista
[x] Itkenyt ilman mitään syytä
[ ] Laskenut pulkalla katolta
[x] Nostanut lippua salkoon
[ ] Ollut järjestämässä discoa
[ ] Saanut turpaan tuntemattomalta
[x] Matkustanut peräkontissa
[x] Siivonnut lattialta oksennusta
[x] Kävellyt yli 10cm koroilla
[x] Karannut kotoa
[ ] Tilannut Mix-lehteä
[ ] Saanut 4 kokeesta (5- huonoin, sori)
[x] Käynyt eduskuntatalossa
[ ] Pelannut kännykällä kirkossa
[ ] Vastannut seuranhakuilmoitukseen
[x] Nähnyt kaupassa julkkista
[x] Pelännyt hämähäkkejä
[ ] Kirjoittanut Reginaan (aloin hihitellä nyt, pitäis varmaan ostaa Regina)
[x] Ihaillut gootteja (vaatteita aina toisinaan)
[x] Hävennyt kilojasi
[x] Ollut puolukassa
[x] Rakastunut (en minä kyllä tiiä, mutta toivon niin)
[ ] Poistanut punkkia
[x] Pitänyt stringejä (mut en mä tajuu, miksei tossa tilanteessa ois kokonaan hei ilman?)
[x] Nolannut itsesi ihastuksesi edessä
[ ] Laulanut kun olet ollut kävelyllä ja kuvitellut ettei kukaan kuule
[ ] Hypännyt 10 metristä pää edellä
[ ] Liftannut
[x] Kerännyt mansikoita
[ ] Ajanut mopolla päin seinää
[ ] Seisonut hevosen selässä
[x] Käynyt navetassa
[ ] Kokeillut vanhusten vaippoja
[ ] Esittänyt Güntheria
[ ] Juonut pepsiä ja maitoa sekaisin
[x] Tuntenut mielisairasta (mikä nyt on mielisairas)
[ ] Hypännyt benjihyppyä
[ ] Ollut yksin lentokoneessa
[x] Eksynyt kaupungille
[ ] Hävittänyt laukkua Linnanmäellä
[ ] Koulussa tiputtanut terveyssidettä lattialle
[x] Laulanut mikrofoniin
[x] Laittanut metalliesinettä mikroon tai muuta mitä sinne ei saisi laittaa
[x] Astunut lehmän paskaan
[x] Nielaissut purukumia
[ ] Ollut/vieraillut vankilassa
[x] Itkenyt itseäsi uneen
[x] Ajatellut itsemurhaa
[x] Tykännyt The Rasmuksesta (mutta ilman the-etuliitettä! niinä aikoina kun laurin tukka ei ollu musta, siinä oli vaan pinnejä eikä perhosia eikä kaikki ollut niin dramaattista. Ja rummuissa Janne)
[x] Täyttänyt 14 vuotta
[x] Käynyt psykiatrilla
[x] Seurustellut yli 23 vuotiaan kanssa
[x] Seurustellut
[ ] Ollut alipainoinen
[ ] Käyttänyt narubikineitä
[x] Laihduttanut
[ ] Keräillyt kaljapullojen korkkeja
[x] Juonut Hyla-maitoa
[x] Ollut krapulassa
[x] Fanittanut RAW:ta (mikä on RAW? Googlaan. Ai saatana, en.)
[x] Hengittänyt heliumia
[x] Käyttänyt ripsentaivutinta
[x] Koskettanut käärmettä
[ ] Juonut venäläistä valkoviiniä
[ ] Ollut tuhkarokossa
[x] Tehnyt heräteostosta
[x] Hävennyt poika-/tyttöystävääsi
OLEN...
[x] Suudellut miestä
[ ] Suudellut naista
[x] Käynyt huussissa
[ ] Ratsastanut kamelilla
[x] Harjannut kissaa
[x] Ollut jälki-istunnossa
[x] Lyönyt kaveria
[x] Halannut naapuria
[x] Juonut samppanjaa
[ ] Heittänyt televisiota ikkunasta
[x] Yöpynyt hotellissa
[x] Käynyt Amerikassa
[x] Puhdistanut wc-pönttöä
[x] Käynyt Puuhamaassa
[x] Polskutellut Serenassa
[x] Valehdellut äidilleni
[ ] Ollut musiikkivideossa
[x] Omistanut syyliä (mun tädillä on hyllyssään vanha tarhakuva, jossa mulla leuassa syylä)
[ ] Tanssinut napatanssia
[x] Varastanut
[ ] Kokeillut isäsi pitkiä kalsareita
[x] Valvonut koko yötä
[ ] Rikkonut ikkunaa
[x] Sanonut "rakastan sinua"
[x] Stripannut
[x] Ollut rippileirillä
[x] Nukkunut villasukat jalassa
[ ] Pissinyt yli 8 vuotiaana housuun
[x] Syönyt kuivattuja banaanilastuja (yäk!!)
[x] Mokannut kotitalouden tunnilla
[ ] Tehnyt yli 80€ kännykkälaskun (mie vietin nuoruuteni netissä, en puhelimessa)
[ ] Leikannut koiran kynsiä
[ ] Pessyt vauvan pyllyä
[x] Ollut päivän syömättä mitään (en kyllä tarkotuksella)
[x] Ajanut traktorilla
[x] Tilannut taksia
[ ] Yrittänyt iskea itseäsi yli 7 vuotta vanhempaa ihmistä (lienkö koskaan yrittäny iskeä ketään)
[ ] Ajanut viiksiä
[x] Syönyt kynsiä
[x] Soittanut pilapuhelua
[x] Ollut Ankkarockissa
[ ] Käyttänyt mikroshortseja
[x] Rikkonut lupaustasi
[x] Ollut moottoripyörän kyydissä
[x] Nukkunut samassa sängyssä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa
[ ] Soittanut seksilinjalle
[x] Haukkunut hoppareita (kaikkiihan mie varmaan oon)
[ ] Soittanut bassoa
[ ] Kuullut kunnasta nimeltä Vesanto
[x] Uinut vaatteet päällä
[x] Kuunnellut klassista musiikkia
[ ] Ajanut pyörällä laiturilta järveen
[x] Röyhtäissyt ruokapöydässä
[ ] Koskenut sähkölankaan eli paimenpoikaan
[x] Nielaissut jääpalaa
[ ] Tippunut ponin selästä
[x] Haukkunut hevareita
[ ] Ollut vaahtobileissä
[x] Lähettänyt viestiä mtv3 chattiin (oi, se oli hieno kesäyö joskus ihanana vuonna 2005)
[x] Soittanut väärään numeroon
[ ] Oksentanut ruusupuskaan
[ ] Vilautellut julkisilla paikoilla
[ ] Halannut julkkista
[x] Itkenyt ilman mitään syytä
[ ] Laskenut pulkalla katolta
[x] Nostanut lippua salkoon
[ ] Ollut järjestämässä discoa
[ ] Saanut turpaan tuntemattomalta
[x] Matkustanut peräkontissa
[x] Siivonnut lattialta oksennusta
[x] Kävellyt yli 10cm koroilla
[x] Karannut kotoa
[ ] Tilannut Mix-lehteä
[ ] Saanut 4 kokeesta (5- huonoin, sori)
[x] Käynyt eduskuntatalossa
[ ] Pelannut kännykällä kirkossa
[ ] Vastannut seuranhakuilmoitukseen
[x] Nähnyt kaupassa julkkista
[x] Pelännyt hämähäkkejä
[ ] Kirjoittanut Reginaan (aloin hihitellä nyt, pitäis varmaan ostaa Regina)
[x] Ihaillut gootteja (vaatteita aina toisinaan)
[x] Hävennyt kilojasi
[x] Ollut puolukassa
[x] Rakastunut (en minä kyllä tiiä, mutta toivon niin)
[ ] Poistanut punkkia
[x] Pitänyt stringejä (mut en mä tajuu, miksei tossa tilanteessa ois kokonaan hei ilman?)
[x] Nolannut itsesi ihastuksesi edessä
[ ] Laulanut kun olet ollut kävelyllä ja kuvitellut ettei kukaan kuule
[ ] Hypännyt 10 metristä pää edellä
[ ] Liftannut
[x] Kerännyt mansikoita
[ ] Ajanut mopolla päin seinää
[ ] Seisonut hevosen selässä
[x] Käynyt navetassa
[ ] Kokeillut vanhusten vaippoja
[ ] Esittänyt Güntheria
[ ] Juonut pepsiä ja maitoa sekaisin
[x] Tuntenut mielisairasta (mikä nyt on mielisairas)
[ ] Hypännyt benjihyppyä
[ ] Ollut yksin lentokoneessa
[x] Eksynyt kaupungille
[ ] Hävittänyt laukkua Linnanmäellä
[ ] Koulussa tiputtanut terveyssidettä lattialle
[x] Laulanut mikrofoniin
[x] Laittanut metalliesinettä mikroon tai muuta mitä sinne ei saisi laittaa
[x] Astunut lehmän paskaan
[x] Nielaissut purukumia
[ ] Ollut/vieraillut vankilassa
[x] Itkenyt itseäsi uneen
[x] Ajatellut itsemurhaa
[x] Tykännyt The Rasmuksesta (mutta ilman the-etuliitettä! niinä aikoina kun laurin tukka ei ollu musta, siinä oli vaan pinnejä eikä perhosia eikä kaikki ollut niin dramaattista. Ja rummuissa Janne)
[x] Täyttänyt 14 vuotta
[x] Käynyt psykiatrilla
[x] Seurustellut yli 23 vuotiaan kanssa
[x] Seurustellut
[ ] Ollut alipainoinen
[ ] Käyttänyt narubikineitä
[x] Laihduttanut
[ ] Keräillyt kaljapullojen korkkeja
[x] Juonut Hyla-maitoa
[x] Ollut krapulassa
[x] Fanittanut RAW:ta (mikä on RAW? Googlaan. Ai saatana, en.)
[x] Hengittänyt heliumia
[x] Käyttänyt ripsentaivutinta
[x] Koskettanut käärmettä
[ ] Juonut venäläistä valkoviiniä
[ ] Ollut tuhkarokossa
[x] Tehnyt heräteostosta
[x] Hävennyt poika-/tyttöystävääsi
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Mistä taivas alkaa.
Vedet tulee ihon läpi.
Olet unohtanut taas.
Nuku sinä kevään yli, hän odottaa veden takana. (PMMP: Kohkausrock)
En kestä, melkein en kestä. Välillä musiikkia kuunnellessa muu maailma ympärillä on ihan samantekevä, lyriikat kertoo kaiken mitä aina on halunnut sanoa, tuntuu ihmeellisellä tavalla tiedättekö siltä, että.. pakahtuu.
Tunnen huolestuttavan paljon ihmisiä, joille sanoitukset ovat sinällään samantekevä osa musiikkia. On vähän pelottavaa ajatella, kuinka rakkaus musiikkiin on niin käsittämättömän henkilökohtaista. Liekö taas yksi asia, josta ei voi puhua, ei vain voi ymmärtää, selittäkää nyt joku, jumalauta.
Voi luoja, että rakastan musiikkia. Voisin vuodattaa loputtomiin sekavaa litaniaa elämäni bändeistä, kertoa kuinka My Chemical Romancen This Is How I Disappear, Alanis Morissetten That I Would Be Good, PMMP:n Leskiäidin tyttäret, Loghin The Invitation, Musen Citizen Erased, Porcupine Treen Anesthetize ja voi luoja, kuinka monet muut puhuvat minulle ja minusta, elämästä, syvemmin kuin mikään muu, ja vaikka kuinka haluaisin, en osaisi selittää miksi eikä kukaan kai haluaisi tai voisi ymmärtääkään. Kello on neljä aamulla, "mielenrauha ei valvo viiteen", ja ihmiset on oikeasti kaikessa melko yksin.
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Viekää minut vielä hänen luokseen.
Hehei, nukkuessa menikin tollanen viikko, aikaero riivasi, koko ajan oli jano, hyväksyin seteleitä unissani perheenjäseniltä, näin unia lottovoitosta.
New York oli sellaista, että siitä on aika vaikea puhua, niinkuin elämän hienoimmista asioista yleensä (tai kamalimmista). Kahdeksan päivää meni swoooosh, käveltiin paljon katuja, syötiin muutama erinomainen aamiainen, kikatettiin Central Parkissa ja kirjakaupat, voi kirjakaupat. Olisin voinut jäädä niihin ikuisiksi ajoiksi, toisaalta en, koska raha. Yhdeksän kirjaa puskin väkisin matkalaukkuun eikä ne nyt mahdu edes kirjahyllyyn. Mutta voi rakkaus silti. Varsinkin Barnes&Noble koska Strandissa liikaa ääntä. Barnesissa monta kerrosta hiljaisuutta, rauhaa, kirjoja ja kahvia. Ulkona autot menee, ihmiset huutaa, lapset itkee, jutut tööttäilee ja tuuli sotkee tukkaa, mutta minä olen sisällä ja voin mennä vaikka tuosta raput ylös, kävellä ehkä tuolle hyllylle, ottaa minkä kirjan vaan, ostaa vähän kahvia, lukea ja olla ihan hiljaa.
Kaupungin haltuun saaminen edes auttavasti veisi aika paljon enemmän aikaa, mutta silti matka oli melko lailla juuri sellainen, jollaiseksi sen 14-vuotiaana salapunkkarina kuvittelin. Chelsea-hotellille (tiedätteks, kun Sid tappo Nancyn?) ei ehditty, ei haitannu mitään. Miljoona kertaa yllätyin, kuinka matka on mahdollista ilman tunnetta siitä että kaikki on pelkkää kompromissia. Ylipäänsä kuinka 24-tuntinen yhdessäolo voi olla mahdollista ilman halua alkaa huutaa.
Paavo-kissaa oli kamala ikävä, mutta jälleennäkeminen oli kaunis.
Kuvia karsinnan jälkeen päälle 700. Ihan pikkuosa, noin 120, täällä: Osa 1 ja Osa 2.
Muuten elämä on sitä samaa, vaikeaa iloista helppoa. Olen tosi stressaantunu koulun suhteen, koska liian moni tietää ja liian moni haluaa minun onnistuvan. Itseni takia, omista syistään, mistä minä tiedän, miksi otan paineita muilta, en tiedä, aina teen niin.
Ois kivaa kelailla ja pakitella ajassa eteen ja taaksepäin. Joitain asioita en jaksa odottaa, jotkut voisi mennä paljon nopeammin. Oon vaan niin väsynyt huoleen ja pelkoon. Sitä paitsi olen alkanut tuntea oloni huolestuttavan mukavaksi alisuoriutuessani kunnolla. Ei voi olla todellista, että olisin taas se älä yritä, et epäonnistu -ihminen. Onhan se aika ihmeellistä, etten ole varma, kenen pettymystä enemmän pelkään, omaani vai muiden. Ja miksi koko ajan varaudun pettymyksiin, kun asioilla nyt kuitenkin pitkässä juoksussa on tapana onnistua.
Tänään kävin Hulluilla päivillä ja oli aika kuuma. Huomaan, että en enää ostele mitä sattuu, mikä tietysti on loistavaa. PMMP:n levyn ostin, viimeisen kappaleen, Veden Varaan, ja kuulostaapa haikealta ja hyvältä, parantavat koko ajan. Hyvä.
Nii joo, käykää ihmiset New Yorkissa.
New York oli sellaista, että siitä on aika vaikea puhua, niinkuin elämän hienoimmista asioista yleensä (tai kamalimmista). Kahdeksan päivää meni swoooosh, käveltiin paljon katuja, syötiin muutama erinomainen aamiainen, kikatettiin Central Parkissa ja kirjakaupat, voi kirjakaupat. Olisin voinut jäädä niihin ikuisiksi ajoiksi, toisaalta en, koska raha. Yhdeksän kirjaa puskin väkisin matkalaukkuun eikä ne nyt mahdu edes kirjahyllyyn. Mutta voi rakkaus silti. Varsinkin Barnes&Noble koska Strandissa liikaa ääntä. Barnesissa monta kerrosta hiljaisuutta, rauhaa, kirjoja ja kahvia. Ulkona autot menee, ihmiset huutaa, lapset itkee, jutut tööttäilee ja tuuli sotkee tukkaa, mutta minä olen sisällä ja voin mennä vaikka tuosta raput ylös, kävellä ehkä tuolle hyllylle, ottaa minkä kirjan vaan, ostaa vähän kahvia, lukea ja olla ihan hiljaa.
Kaupungin haltuun saaminen edes auttavasti veisi aika paljon enemmän aikaa, mutta silti matka oli melko lailla juuri sellainen, jollaiseksi sen 14-vuotiaana salapunkkarina kuvittelin. Chelsea-hotellille (tiedätteks, kun Sid tappo Nancyn?) ei ehditty, ei haitannu mitään. Miljoona kertaa yllätyin, kuinka matka on mahdollista ilman tunnetta siitä että kaikki on pelkkää kompromissia. Ylipäänsä kuinka 24-tuntinen yhdessäolo voi olla mahdollista ilman halua alkaa huutaa.
Paavo-kissaa oli kamala ikävä, mutta jälleennäkeminen oli kaunis.
Kuvia karsinnan jälkeen päälle 700. Ihan pikkuosa, noin 120, täällä: Osa 1 ja Osa 2.
Muuten elämä on sitä samaa, vaikeaa iloista helppoa. Olen tosi stressaantunu koulun suhteen, koska liian moni tietää ja liian moni haluaa minun onnistuvan. Itseni takia, omista syistään, mistä minä tiedän, miksi otan paineita muilta, en tiedä, aina teen niin.
Ois kivaa kelailla ja pakitella ajassa eteen ja taaksepäin. Joitain asioita en jaksa odottaa, jotkut voisi mennä paljon nopeammin. Oon vaan niin väsynyt huoleen ja pelkoon. Sitä paitsi olen alkanut tuntea oloni huolestuttavan mukavaksi alisuoriutuessani kunnolla. Ei voi olla todellista, että olisin taas se älä yritä, et epäonnistu -ihminen. Onhan se aika ihmeellistä, etten ole varma, kenen pettymystä enemmän pelkään, omaani vai muiden. Ja miksi koko ajan varaudun pettymyksiin, kun asioilla nyt kuitenkin pitkässä juoksussa on tapana onnistua.
Tänään kävin Hulluilla päivillä ja oli aika kuuma. Huomaan, että en enää ostele mitä sattuu, mikä tietysti on loistavaa. PMMP:n levyn ostin, viimeisen kappaleen, Veden Varaan, ja kuulostaapa haikealta ja hyvältä, parantavat koko ajan. Hyvä.
Nii joo, käykää ihmiset New Yorkissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)