Mulla ei yhtään itseluottamusta nyt siihen mitä teen, koko ajan varaudun pahimpaan, etsin netistä vaihtoehtoja tälle elämälle, en uskalla kertoa mitä haluan, teen mitä sattuu, nukun ja syön liian vähän, käytän eriparisia sukkia.
Junassa tänään tuli rush of self confidence ja olin sillai, että keep your eye on the price, dude. Kohta on kesä, kevät on ohi, lukeminen on ohi, stressaus on hetkeksi ohi. Elämä ei lopu, kävi miten tahansa. Sillä ei ole mitään väliä mitä muut ajattelee koska hyvät ei hylkää. Et anna itelles anteeks jos tuhlaat lyhyet päivät tai luovutat heti. Kesän alussa on voitava sanoa, että tein sen mihin tämä mieli tänä aikana kykeni ja olen siihen tyytyväinen.
Lopeta pelkääminen ihan nyt heti. Eilen siskoni heitti hatusta, että 35-vuotiaana ois aloitettava oikeasti elämä ja työt ja kaikkea, kun kysyin. Minullahan on helvetisti aikaa, mikään ovi ei ole kokonaan kiinni, ei tämä ole elämän ja kuoleman kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti