Decemberunderground

I had never been warm in my life, ever. (Donna Tartt)

Tunnen oloni kipeeks. Paleltaa, väsyttää, surettaa, ärsyttää. Tossa joku päivä mulla on aika terveydenhoitajalle, joka kertoo, onko veressäni enää lainkaan painetta tai punasoluja. Olisi jotenkin rauhoittavaa kuulla, että väsymykseni johtuisi fysiikasta eikä omasta vastuuttomuudesta tai jonnekin pinnan alle painuneesta masennuksesta. Liekö tää vaan talviolo. Vois olla sellanen villasukat, kuuma kahvi, peitto, cozy cozy. Mut plaah, ei!, on tällanen sori, että oon myöhässä, nukahdin ratikkaan.

En minä tykkää talvesta, ajattelin tänään kun kävelin junalta kotiin. Typerää, märkää, valkoista juttua, joka ei ole lunta. Kylmä ja aina väärä määrä vaatteita päällä. Joulu. Edellinen miellyttävä talvimuisto lienee tapaninpäivältä 2001 kun makasin mummulan sohvalla hiihtämisen (!) jälkeen ja mummu keitti kaakaota ja antoi villasukat. Seitsemän vuotta ilman muistamisen arvoista talvipäivää? Hah. Talvesta tulee vaan mieleen hautajaiset ja se kohta Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin - kirjasta, jossa päähenkilö jäätyy lähes kuoliaaksi jossain surrealistisessa ja pelottavassa huoneessa, jossa on reikä katossa.

Ei täs mitään. Kissa on levoton ja minä haluisin puhua enkä osaa. Oon fyysisestä huonovointisuudestani huolimatta kepeä ja iloinen, jollei väsymys tee minusta synkkää mustaan angstipipoon pukeutunutta nyhvistä.

Tossa muutama päivä sitten huomasin, että olen lakannut lukemasta kirjoja. Aloitan monia, mutta lopetan. En edes enää vietä tunteja Akateemisessa kirjakaupassa niinkuin muutama vuosi sitten. Kirjahyllyni täyttyy kauniista, mutta surullisen lukemattomista kirjoista. Kuvittelen ettei minulla ole aikaa, mutta mitä sitä muuta on. (Kissa tuli syliin ja tunnisti sanan pusu.) Kirjat, kirjaimet sanat lauseet, lukujen viimeiset, sivujen paksuus, kahina; lapsesta asti kirjat ovat olleet olennainen osa minua, teininä musiikki otti vähän osuutta, mutta mikä minä nyt olen? Rakastuisinpa uudestaan johonkin, jaksaisin lukea loppuun.

Kyllä tää tästä. Kohta on päiviä. Olispa aikaa pussailla. Miksei oiskin.