torstai 5. marraskuuta 2009

Fuck ice but praise the rollercoaster of my moods.

Älkää nyt tajutko väärin, talvi on tavallaan kauheen jees, mutta yhyyy-yy, herätä nyt aamulla pimeässä, jättää pehmoinen sänky ja lämpöinen poika ja lähteä tarpomaan koroilla johonkin jäälumisohjoon, ottaa vastaan naurettava jäätävä typerä vastatuuli, tiedättekö sillai että kaula-aukossa on just joku pieni kohta, josta tulee sisään. Aina tämän unohtaa, että talvi on tällasta puolittaista talvea, ihmeellistä jäistä hölmöyttä. Ja jotkut vielä kehtaa pelleillä lämpöaaltojen toivomisesta, muutaman vuoden päästä on varmaan vieläkin paskempaa. Ja kun bussissa on niin kuuma, että melkein nukahtaa! Ja tulee hiki. Sitten astut ulos ja tulee kylmä.

Mutta ou mai. Biotieteiden perusteet: biokemia, perinnöllisyystiede, mikrobiologia. Harvoin täällä silmät valuu kiinni niinkuin kemian perusteissa. Solut on ihan käsittämätöntä kamaa. Nytkin mulle luennoi villagepeopleviiksinen ruskeatakkinen mies käsiään huitoen solujen perusrakenteesta, i'm in luuuuuuv.

Eilen vänkäsin itselleni vapaapäivän töistä, siivosin työpöydän ja järkkäsin paperit ja kirjat. Lukeminen ei enää käy vasemmalla kädellä, toivottavasti ehdin tehdä korjausliikkeen niin, että viikon päästä pääsen välitentistä läpi, enkä taas vaivu synkkyyteen ja epätoivoon.

Tänään pääsen lounaalle Pojan kanssa, elättelen toivoa menestyksekkäästä lukemisesta ja illalla pääsen kotiin, missä kissaherra Paavo, Muodin huipulle ja *fingers grossed* uusin Glamour postilaatikossa.

Ei kommentteja: