Tänään koin pienimuotoisen hermoromahduksen. Istuin sohvalla ja yhtäkkiä itkin sitä, kuinka en halua enkä uskalla enkä jaksa enkä pysty. Joten ratkaisuna tauko kaikesta, kävely keväässä, Ben&Jerry's:ä ja kahvia. Sohva ja Greyn Anatomia. Tuossa myöhemmin, jos siltä tuntuu, ruuansulatus ja sähköfysiikkaa. Mutta jos ei tunnu, niin säästän huomiseksi kirjastoon.
Se, kuinka paljon pelkään epäonnistumista, aiheuttaa jo lamaannusta, eikä enää hoida normaalia hommaansa eteenpäin tyrkkimisessä. Siksi huomenna käyn vähän juttelemassa asioista ja alan oikeasti relaamaan. Ei niin, että takaraivossa jyskyttäisi koko ajan joku vierasaineiden metabolia vaan niin, että ansaitsen tämän, on hetkiä, jolloin saan vain olla, tehdä jotain muuta.
Kyllä se siitä. Maailma ei tule ikinä valmiiksi, ei edes 25.5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti