No mut moi.
Oon ihan eri ihminen, no en ihan, mutta mieli tekis taas kirjoittaa. Yrittänen taas. Huomenna :D Asiat on muuttuneet lähinnä niin, että koska käytin yhteiskunnan tarjoaman maksimituen, joudun ratkomaan tunne-elämän ongelmat nyt itse tai tilittämällä muille. Jälkimmäisessä en ollut hyvä edes silloin, kun maksoin terapiasta. Kirjoittaminen voisi auttaa, ainakin se auttoi 14-vuotiaana. Toisin kuin harppi tai sakset käsivarren ihoa vasten.
Elämässä on enemmän töitä, aika paljon vähemmän opiskelua (haaveista en ole luopunut, koska oikein mitään ei vielä ole saavutettu eikä mieli tee luovuttaa), enemmän onnea, ihmisiä, siskonpoika ja mitä vielä.
Oon nykyään koukussa kirjoihin, joilla yritän korvata kaikki aiemmat addiktiot, joita on kohdistunut kaikkeen paitsi päihteisiin. Haluisin addiktoitua keittiötoimintaan ja siivoukseen enemmän. Ja ehkä oppia syömään oliiveja. Ja juomaan viskiä ilman jäitä!
Joten elämä on hyvää, vähän sellaista, että istun töistä väsyneenä liian lämpimässä bussissa lukien runoja ja kuunnellen This Will Destroy You:ta. Semmosta hyvää elämää, jossa kuitenkin välillä väsyy, melankolisoituu eikä vain jaksaisi enää yhtään minuuttia eteenpäin.
1 kommentti:
Kiva, että olet taas langoilla..
Lähetä kommentti