Oh dear. Kissa heittää kuperkeikkaa kiipeilypuussaan autuaan tietämättömänä, että ylihuomenna joutuu lähes kahdeksi viikoksi maalle pois hellästä huomastani.
Oon tosi hermostunut ja kuulkaas miksi.
-raha. Joo, sepä. Sitä nyt on sen verran kun on. Mutta sitten ihmiset ihan hyvää hyvyyttään laittaa tilille summia, joista ei ole keskusteltu mitään ja minä vihaan olla velkaa. Voiko isän lainaamilla rahoilla ostaa mitä haluaa vai onko ne järkirahaa? Kuinka paljon käteistä ihminen tarvitsee Amerikassa kahdeksan päivän aikana? Mitä mie stressaan ku mitään hätää ei ole.
-koulu koulu opiskelu koulu. Mitä enemmän luen, sitä enemmän haluan sisälle; mitä enemmän haluan sitä, vähemmän uskon pääseväni. Ihmiset kyselee koko ajan, en tiedä uskooko minuun kukaan, uskonko itse kuinka paljon. Mitä enemmän ihmiset on tosin valintaa epäilleet, sen varmempi olen ollut oikeasta valinnasta. Näin kiinnostunut asioista olen ollut.. en ikinä. Valmistautumisaika ei tosin riitä.
-nuha, yskä, kipu, ikuinen flunssa. Näin unta viime yönä, että tilitin ihanalle työterveyslääkäri Anssille, että "ei voi olla! kato niistä mun tiedoista, klikkaa tosta, olin kipeä kaksi viikkoa, terve viikon, kipeä viikon, terve kaksi viikkoa ja taas kipeä! mitä paskaa! mitä tapahtuu, kato nyt noita tietoja!!" Anssi ei tajunnu yhtään. En voi olla kipeä New Yorkissa. En vaan suostu.
Haluun ruisleipää. Ehkä vähän maitoa. Tänään kävin apteekissa kasaamassa matka-apteekin. Oon jättevastuullinen, jotain unohdan kuitenkin. Oonpa innoissani. Kun tuun takas, on kevät ja kaikki kaatuu päälle, mutta se ei haittaa, koska New York <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti