(Joo ei, Sunrise Avenue on aika paskaa. Sori.)
Mikä siinä on, että taas päätään nostaa levoton Outi, se joka kaipaa draamaa, nopeutta, vaarallisia tilanteita ja suuria traagisia tunteita. Onko se sitoutumiskammoa yhteenmuuton edessä, tulevaisuudenpelkoa, tylsistymistä vai mitä.
Tänään terapiassa puhuttiin siitä, miksi lähes kirjaimellisesti nukun onneni ohi. Onko kodin ulkopuolinen maailma vaarallinen, eikö minulla (muka! vieläkään?!) ole tarpeeksi haasteita, olenko vain perinteinen vastuunpakoilija alisuoriutuja, onko tämä passiivisuutta, jolla sankarillisesti ratkaisen ongelmani: ongelmat ratkeaa kun niitä ei kohtaa? Yeah right. Omia heikkouksiaan on tuskallista miettiä, terapeutti oli tosi innoissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti