Flunssa alkaa helpottaa ja vaikka Poika äsken olikin, että "onko nyt ok, sähän vihaat olla lauantai-iltaisin yksin?" niin hiljainen asunto, kaksinolo kissan kanssa ja edessä oleva lauantain alkuilta ja -ilta tuntuu huikeilta.
Flunssan pahin vaihe meni unella ja odotuksella ja sai aikaan järjettömän motivaatiopuuskan vahvistumisen päivä päivältä. Haluan lukea, laskea, oppia, kuntoilla. Himoitsen jo pääsyä kuntosalillekin, minä!! Ehkä ensi viikolla uskallan, onhan kuumeesta jo sillon viikko eikä sydänparka suutu.
Illemmalla aion kokeilla riisivanukkaan tekoa, jota varten ostin oikeaa kermaa vaikka ohjeessa "kalorien säästämiseksi" vaniljakastiketta. Mieluummin kaloreita kuin järjetön lista aineosia. Ulkona kuiskaileva kevät saa sekä kissa-Paavon että ihmis-Outin sekaisin ilosta ja melkein jopa energiasta.
Ehkä illalla itken yksinäisyyttäni, kokkaus epäonnistuu, rahahuolet palaa ja kemianlaskut ei onnistu, mutta juuri nyt, ihmiset, livet är söt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti