Just look at yourself, do you like what you see?
Look at yourself, is this how it should be? (Sixx:A.M: Tomorrow)
Angst angst. Mitä tehdä elämällä. Ja sitten se muistutus siitä, että kaikki löytää aina paikkansa jostain. Ei jokaisen tarvitse olla 27-vuotiaana valmis, onko kukaan.
Minulla ois kaikki edellytykset nyt olla niin onnellinen. Poitsun mielestä elämästä on turha stressata (niinku ei ite stressais) koska siinä vaan tehdään asioita joista tykkää, joskus kans asioita joista ei tykkää, jotta voi tehdä asioita joista tykkää, joskus pidetään sylissä maailman parasta kissaa. Tämä on eka vuosi kahteenkymmeneen vuoteen, kun en ole opiskelija. Kun en ole tehnyt mitään sen eteen, että joskus saisin tutkinnon tai akateemisen työpaikan. Kun aloitin välivuosien pidon ja gradun lykkäämisen, olin äärimmäisen tietoinen, että mitä kauemmin olen opintojen ääreltä poissa, sen vaikeampaa niiden pariin on palata. Mutta voisiko olla niin, että etäisyys ja aika myös antavat selvyyttä siihen, mitä haluan? En tarkoita, että kaikki mitä elämältä haluaisin olisi kirjojen lukua sohvalla, vaan sitä, että jos gradun tekeminen suomen kielestä tuntuu lähinnä vastenmieliseltä, eikö sitä olisi hullua alkaa tekemään väkisin?
Välillä on ikävä terapiaa. Mutta mitäpä siitä, kun ei sekään kolmen vuoden aikana saanut päästäni pois näitä paineita menestyä, suoriutua ja olla paras. Huomenna nään äitin ja vaikka kuinka ihanaa, niin hermostuttaa. Miks miks miks oon aina sama, vaikka koko ajan muka kuitenkin parempi?!
edit. 23.33. Tarttisin ehkä hiuksenhienon salonkihumalan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti