Luin blogitekstejä vuosilta 2008 ja 2009. Ajalta, jolloin en lukenut enää kirjoja, olin keskellä kaikkea sitä mielenterveydellistä byrokratiaa, ratikkamatkoja terapiaan. Ajalta, jolloin tällainen parisuhde, jossa nyt olen, tuntui omalla kohdalla huonolta vitsiltä. Mutta minä se olen silti, sama nainen, ja silloin vihasin elämääni enemmän kuin nyt.
Elämänhallintaa en ehkä saa koskaan (minusta ei ikinä tuu tyttöä, joka voi kangaskengissä säästyä märiltä sukilta, joka ei ikinä löytäis keittiöstään homeista appelsiinia ja joka vois ilman minkäänlaista ironiaa kuvata itseään päivän asussa eteisen ruman valon alla) ja liekö noin, että melankolia säilyy luonteeni pohjavireenä vielä kauan? Mutta silti se kuuluisa kasvu ihmisenä on käsinkosketeltavaa. Vaikka tuntuu, että pysyn paikoillani, jollen jopa liiku taaksepäin.
Olin töihin liittyen persoonallisuustestissä, jossa selvisi, että vaikka olen innovatiivinen, rakastan myös rutiineja. Vihaan sääntöjä ja turhaudun byrokratiaan, mutta tunnollisesti siedän niitä ja noudatan ohjeita (Punkkari-Outi sanois pfffft!), oon tosi kilpailuhenkinen, äärimmäisen kunnianhimoinen ja empaattisin ja psykologisin (häh?) henkilö, jota rekrytoija on vähään aikaan nähny. Näinpä. On mahtavaa nähdä ihmisten pään sisään, tunnistaa motivaatiotekijät ja heikot kohdat, jotta voin voittaa ne ja päästä pätemään! Jeah!
Mun pitäis olla nukkumassa, koska aamulla väsyttää kuitenkin. Mutta onneks illalla Nälkäpeli! Ja perjantai! Semminkin että töitä joka päivä hamaan tulevaisuuteen.
Vi ses, tää on mun ilmasta terapiaa ny. Vähän aikaa kestää, et päästään syvään päähän, mut just wait and see!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti