Aaah, oli hyvä päivä tavallaan, mutta kokonaisuutena kyllä kamalin vähään aikaan.
Minun oma, maailman ihanin kissa Paavo on vähän yli viikon oksennellut hämmentävän paljon, koko kesän mittaan ollut vähän vaisu, vetämätön ja välillä ruokahaluton. Laihtunutkin. Tänään sitten lähdettiin (ihanin Poika lähti messiin) eläinlääkäriin, jossa loppujen lopuksi vietettiin kaksi ja puoli tuntia ilman selkeää vastausta siitä, mikä on vialla. Rauhottivat Paven, ottivat verta, virtsanäytteen, röntgenkuvat ja vielä ultraäänen, jossa sitten näkyi, että toinen munuainen on huomattavan iso kokoiselleen kissalle. Mitä se tarkottaa sitte, minä kysyin ja eläinlääkäri sanoi, että tällaista on nähnyt todella harvoin eikä ihan suoralta kädeltä osaa sanoa. Soittaa vielä tällä viikolla. Eihän voi olla hyvä jos lääkäri ei tiedä? Pitelin sitä kotimatkan sylissäni kun nukkui kapalossaan rauhoitusta pois enkä tiennyt miten asiaa pitäisi ajatella.
Nyt kotona googletin tietty juttuja ja löysin sellasia sanoi ku cancer, failure, cyst ja malignant. Enhän mie vielä tiiä, mutta kyllä minuu pelottaa aivan sairaasti, että jotain isompaa on pielessä, Paavoon sattuu tai että minä en voi auttaa mitenkään.
Minä en oo valmis, en anna pahojen ajatusten edes tulla päähän, en kuuntele muita, ihan sama, minä teen kaikkeni auttaakseni ja Paavo ei lähde vielä mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti