No joo, tiiän, kauhee valehtelija oon.
Oon ollu koko viikon töissä pitkiä päiviä, hikisiä päiviä, hinnoitellen tosi isoja ja pitkiä ja painavia paketteja. Ei vaadi paljon älyä, mutta olipahan itsenäistä, vastuullista ja jotenkin chilliä tällä viikolla. Mutta mitään muuta ehi tekeen ku nukkuun (monasti Pojan kans), syömään ja tekeen niitä töitä. Ens viikolla lisää töitä, puolivälissä Birthday Massacre Nosturissa ja sit lomaa \o/
Sunnuntaina ku tultiin Pojan kanssa maalta kattomasta pikkukissaa (jota minun ihana ja paras Paavo vihas!), lähdettiin Kaislaan vähän lomanlopetusoluille, jotka muuttukin viinipulloks ja muutamiks tuopeiks. Kerroin asioita menneestä niin kuin parhaiten taisin, puhuminen on kauhean hankalaa vieläkin, vaikka sanoja alkaakin tulla enemmän. Ihan selväksi en varmaan saanut tehtyä, kuinka sekaisin oon joskus ollutkaan, mutta liekö tuolla väliäkään. Puhuin asiasta, joka on yksi vaikeimmista. Poika puhui omistaan ja minä aattelin vaan, että upeeta, se kertoo mulle asioita, joita ei varmaan ikinä aikonu ja minä en ajattele, että onpa kauheeta vaan että jeah awesome, tuo on ihminen kans ja tehny tyhmiä juttuja ja se katuu jotain eikä senkään elämä ihan oo ollu peachy.
Tuntuu aina vaan läheisemmältä, mutta aina välillä jää odottelemaan sitä, että ahdistaa. En tiiä, pitäiskö nähdä jonain pahaenteisenä merkkinä, että välillä toisen kosketus kutittaa, on liian lämmin tai tuntuu vaan huonolta. Kun taas toisaalta aina tykkään siitä, että minuun kosketaan semmosella "kiva et oot siinä" -tavalla.
Jooh, matot tulee vihdoin takas huomenna, kissa voi aika hyvin, en saa parturiaikaa vissiin ikinä, uudet silmälasit alkaa tuntumaan paremmilta, haluisin keittää kahvia, vaikka kello on varttii vaille 1 ja huomenna haluisin vähän tanssia. Tai tehdä baarikierroksen, juoda punaviintä, jutella höpsöjä ja kikattaa.
Tulis ny se loma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti