I'm falling into pieces.

Taas sellanen yö, kun asioita ei saa perspektiiviin eikä mikään ole oikein. Kaikki on liikaa, minä en pysy rajojen sisällä, eikä tämä olo saa tulla takaisin. Haluaisin lähteä pois, pysyä loputtomiin niissä hetkissä joissa asiat unohtuu ja olo on lämmin.

Why can't my head handle this?

Boo-hoo.

Oon kotikotona. En tunne olevani osa tätä ryhmää, enkä mitään ryhmää sen puoleen. Ruokapöydässä olin ärtynyt ja join hiljaisena viiniä, kun muut keskustelivat aiheista joista en jaksa olla kiinnostunut. On vaikea selittää, kuinka rasittavaa on olla sosiaalisesti tavallaan lahjaton. En haluaisi olla niin ylimielinen, hiljainen ja kyllästynyt. Tykkään kuunnella kun ihmiset puhuu, mutta aina en osaa näyttää kiinnostustani. Itsestäni en halua puhua, eikä kukaan luota sellaiseen.

Just juttelin siskon ja äidin kanssa meidän persoonallisuuseroista. Muille oli järjettömän vaikeaa käsittää kun tilitin kuinka lannistun ja luovutan nopeasti tai reagoin tilanteisiin vetäytymällä pois tai masentumalla. Jos en saa toivomaani tulosta esimerkiksi sosiaalisesta tilanteesta uusien ihmisten kanssa, minulle ihan normaali seuraus on vaipua johonkin outoon synkkyyteen ja nukkua pari päivää surua pois. Vihaan pyytää apua ja haluan suoriutua aina mahdollisimman hyvin. Millon susta on tollanen tullu! kysyivät enkä minä tiiä.

Yhyy yhyy, kärsimyksen pitkäperjantai. En mie saa ees unta, syönpä vanukkaan.


edit 23:50: Noo, japanilainen televisioshow on aina omiaan parantamaan mieltä. Aasialaiset on ihmeellisiä. Kikattelen jo.

Easy peasy, pumpkin peasy. Pumpkin pie, motherfucker.

Kaikkihan sen tietää, kun ei saa unta, alkaa huolehtia. Paleltaa ja ajattelee, ettei enää yhtään mitään, huomenna mie luovutan.

Tänä aamuna oli sellanen olo, että ei, menen takaisin nukkumaan, en halua tätä, enkä ikinä saa tietää mitä haluan. Sitten puhuin kissalle, join mukin kahvia, söin omenan ja päätin, että jumalauta. Ulkona paistoi aurinko, kerrankin osasin jutella aika lepposasti, lukeminen oli kurinalaista, mielenkiintoista, hauskaa. Söin jopa oikean lounaan ja sain nopsan päiväkahvin Pojan kanssa. Myöhästyin viis minuuttia töistä, mutta edes siellä ei alkanut ottaa paljoa päähän. Niinkuin iltapäivälehden horoskooppi (kyllä!) sanoi, asiat oli tänään jopa liian helppoja. Ei siinä mitään, en valita.

Ja tytöt ja pojat! Eilen kun en saanut unta, hain hyllystä kesken olevan kirjan ja aloin lukea. En oo lukenu kokonaista kirjaa huvikseni surullisen pitkään aikaan kaiken muun keskellä, mutta tätä kyllä, junassa, lounaalla, tauolla töissä. Darian Leaderin The New Black, joka puhuu suremisesta ja melankoliasta. Cheery topics, eh? Mutta vaikka edetty vasta 50 sivua, olen kokenut ehkä kymmenen joo!! niin se on! -elämystä. Olen tajunnut asioita omasta mielestäni, alkanut vähän harkita juttuja, sellasia että puoltoista vuotta riittäköön. Oi kirjat <3

Just close your eyes and sleep.

Ku en saa unta. Kämpässä on liian sekaista, kissa puree ja juoksee päältä, kissankarvoja tuntuu että menee nenään asti ja yskittää. Lakanat on väärät, liian pimeää, jalkaa kutittaa.

Viime yönä olin Pojalla ja muutaman oluen tai minkälie innoittamana kertoili juttuja menneiltä vuosilta ja minusta on kivaa kuunnella, koska mitenkä sitä muuten ihmistä ymmärtäisi jos ei menneisyyden muokkaamana. Vieläkään, en varmaan ikinä (jumalauta), osaa tai uskalla puhua omista ajoistani. Kuvittelen, että sitten kun joku kysyy oikeat kysymykset, vastaan ja kerron, mutta enpä kyllä helposti sillonkaan. Mikä minussa on kiinnostavaa ulkopuoliselle, mistä minä tiedän, kertoispa joku joskus. Yläasteella ja lukiossa sanoivat aina, että Outi on tosi mysteerinen. No en minä haluu olla!

Muuten olikin aika flegmaattinen sunnuntai. Kissa oli (oisko vieläkin vaikka silittelin) vihainen, vanhemmat kuulosti pettyneiltä puhelimessa, tajusin että huomenna on pestävä pyykkiä. En oikein osaa vähentää stressiäni ja huomaan junissa ja kadulla että koko ajan puristan hampaitani yhteen. Ja se nyt ei ainakaan ole omiaan rentouttamaan olotilaa. Jos menen yksin nukkumaan, alan heti valon sammuttua ajattelemaan aamua, tekemisiä, lukemisia, vanhempien (kyllä!) odotuksia. (tämän unelman ne ymmärtää paremmin, tätä ne haluaa minulle enemmän, mitä jos en pystykään, olenko sitten pettymys? taas? miksi kerroin kenellekään.) Sitten en saa unta, mahaan alkaa sattua ja melkein alkaa itkettää.

Kuinka väärin se on jos haluis olla vaan läpinäkyvänä, kainalossa, peiton alla, valossa.

Kaikkee minoon tehny, mut en ihan kaikkee kuitenkaan.

Aika surullista hei. Tämä myspacesta ja tosi teini. Mutta oon aika kokenut, ihmiset, täyttäny 14 ja kaikkea.

OLEN...
[x] Suudellut miestä
[ ] Suudellut naista
[x] Käynyt huussissa
[ ] Ratsastanut kamelilla
[x] Harjannut kissaa
[x] Ollut jälki-istunnossa
[x] Lyönyt kaveria
[x] Halannut naapuria
[x] Juonut samppanjaa
[ ] Heittänyt televisiota ikkunasta
[x] Yöpynyt hotellissa
[x] Käynyt Amerikassa
[x] Puhdistanut wc-pönttöä
[x] Käynyt Puuhamaassa
[x] Polskutellut Serenassa
[x] Valehdellut äidilleni
[ ] Ollut musiikkivideossa
[x] Omistanut syyliä (mun tädillä on hyllyssään vanha tarhakuva, jossa mulla leuassa syylä)
[ ] Tanssinut napatanssia
[x] Varastanut
[ ] Kokeillut isäsi pitkiä kalsareita
[x] Valvonut koko yötä
[ ] Rikkonut ikkunaa
[x] Sanonut "rakastan sinua"
[x] Stripannut
[x] Ollut rippileirillä
[x] Nukkunut villasukat jalassa
[ ] Pissinyt yli 8 vuotiaana housuun
[x] Syönyt kuivattuja banaanilastuja (yäk!!)
[x] Mokannut kotitalouden tunnilla
[ ] Tehnyt yli 80€ kännykkälaskun (mie vietin nuoruuteni netissä, en puhelimessa)
[ ] Leikannut koiran kynsiä
[ ] Pessyt vauvan pyllyä
[x] Ollut päivän syömättä mitään (en kyllä tarkotuksella)
[x] Ajanut traktorilla
[x] Tilannut taksia
[ ] Yrittänyt iskea itseäsi yli 7 vuotta vanhempaa ihmistä (lienkö koskaan yrittäny iskeä ketään)
[ ] Ajanut viiksiä
[x] Syönyt kynsiä
[x] Soittanut pilapuhelua
[x] Ollut Ankkarockissa
[ ] Käyttänyt mikroshortseja
[x] Rikkonut lupaustasi
[x] Ollut moottoripyörän kyydissä
[x] Nukkunut samassa sängyssä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa
[ ] Soittanut seksilinjalle
[x] Haukkunut hoppareita (kaikkiihan mie varmaan oon)
[ ] Soittanut bassoa
[ ] Kuullut kunnasta nimeltä Vesanto
[x] Uinut vaatteet päällä
[x] Kuunnellut klassista musiikkia
[ ] Ajanut pyörällä laiturilta järveen
[x] Röyhtäissyt ruokapöydässä
[ ] Koskenut sähkölankaan eli paimenpoikaan
[x] Nielaissut jääpalaa
[ ] Tippunut ponin selästä
[x] Haukkunut hevareita
[ ] Ollut vaahtobileissä
[x] Lähettänyt viestiä mtv3 chattiin (oi, se oli hieno kesäyö joskus ihanana vuonna 2005)
[x] Soittanut väärään numeroon
[ ] Oksentanut ruusupuskaan
[ ] Vilautellut julkisilla paikoilla
[ ] Halannut julkkista
[x] Itkenyt ilman mitään syytä
[ ] Laskenut pulkalla katolta
[x] Nostanut lippua salkoon
[ ] Ollut järjestämässä discoa
[ ] Saanut turpaan tuntemattomalta
[x] Matkustanut peräkontissa
[x] Siivonnut lattialta oksennusta
[x] Kävellyt yli 10cm koroilla
[x] Karannut kotoa
[ ] Tilannut Mix-lehteä
[ ] Saanut 4 kokeesta (5- huonoin, sori)
[x] Käynyt eduskuntatalossa
[ ] Pelannut kännykällä kirkossa
[ ] Vastannut seuranhakuilmoitukseen
[x] Nähnyt kaupassa julkkista
[x] Pelännyt hämähäkkejä
[ ] Kirjoittanut Reginaan (aloin hihitellä nyt, pitäis varmaan ostaa Regina)
[x] Ihaillut gootteja (vaatteita aina toisinaan)
[x] Hävennyt kilojasi
[x] Ollut puolukassa
[x] Rakastunut (en minä kyllä tiiä, mutta toivon niin)
[ ] Poistanut punkkia
[x] Pitänyt stringejä (mut en mä tajuu, miksei tossa tilanteessa ois kokonaan hei ilman?)
[x] Nolannut itsesi ihastuksesi edessä
[ ] Laulanut kun olet ollut kävelyllä ja kuvitellut ettei kukaan kuule
[ ] Hypännyt 10 metristä pää edellä
[ ] Liftannut
[x] Kerännyt mansikoita
[ ] Ajanut mopolla päin seinää
[ ] Seisonut hevosen selässä
[x] Käynyt navetassa
[ ] Kokeillut vanhusten vaippoja
[ ] Esittänyt Güntheria
[ ] Juonut pepsiä ja maitoa sekaisin
[x] Tuntenut mielisairasta (mikä nyt on mielisairas)
[ ] Hypännyt benjihyppyä
[ ] Ollut yksin lentokoneessa
[x] Eksynyt kaupungille
[ ] Hävittänyt laukkua Linnanmäellä
[ ] Koulussa tiputtanut terveyssidettä lattialle
[x] Laulanut mikrofoniin
[x] Laittanut metalliesinettä mikroon tai muuta mitä sinne ei saisi laittaa
[x] Astunut lehmän paskaan
[x] Nielaissut purukumia
[ ] Ollut/vieraillut vankilassa
[x] Itkenyt itseäsi uneen
[x] Ajatellut itsemurhaa
[x] Tykännyt The Rasmuksesta (mutta ilman the-etuliitettä! niinä aikoina kun laurin tukka ei ollu musta, siinä oli vaan pinnejä eikä perhosia eikä kaikki ollut niin dramaattista. Ja rummuissa Janne)
[x] Täyttänyt 14 vuotta
[x] Käynyt psykiatrilla
[x] Seurustellut yli 23 vuotiaan kanssa
[x] Seurustellut
[ ] Ollut alipainoinen
[ ] Käyttänyt narubikineitä
[x] Laihduttanut
[ ] Keräillyt kaljapullojen korkkeja
[x] Juonut Hyla-maitoa
[x] Ollut krapulassa
[x] Fanittanut RAW:ta (mikä on RAW? Googlaan. Ai saatana, en.)
[x] Hengittänyt heliumia
[x] Käyttänyt ripsentaivutinta
[x] Koskettanut käärmettä
[ ] Juonut venäläistä valkoviiniä
[ ] Ollut tuhkarokossa
[x] Tehnyt heräteostosta
[x] Hävennyt poika-/tyttöystävääsi

Mistä taivas alkaa.

Vedet tulee ihon läpi.
Olet unohtanut taas.
Nuku sinä kevään yli, hän odottaa veden takana. (PMMP: Kohkausrock)

En kestä, melkein en kestä. Välillä musiikkia kuunnellessa muu maailma ympärillä on ihan samantekevä, lyriikat kertoo kaiken mitä aina on halunnut sanoa, tuntuu ihmeellisellä tavalla tiedättekö siltä, että.. pakahtuu.

Tunnen huolestuttavan paljon ihmisiä, joille sanoitukset ovat sinällään samantekevä osa musiikkia. On vähän pelottavaa ajatella, kuinka rakkaus musiikkiin on niin käsittämättömän henkilökohtaista. Liekö taas yksi asia, josta ei voi puhua, ei vain voi ymmärtää, selittäkää nyt joku, jumalauta.

Voi luoja, että rakastan musiikkia. Voisin vuodattaa loputtomiin sekavaa litaniaa elämäni bändeistä, kertoa kuinka My Chemical Romancen This Is How I Disappear, Alanis Morissetten That I Would Be Good, PMMP:n Leskiäidin tyttäret, Loghin The Invitation, Musen Citizen Erased, Porcupine Treen Anesthetize ja voi luoja, kuinka monet muut puhuvat minulle ja minusta, elämästä, syvemmin kuin mikään muu, ja vaikka kuinka haluaisin, en osaisi selittää miksi eikä kukaan kai haluaisi tai voisi ymmärtääkään. Kello on neljä aamulla, "mielenrauha ei valvo viiteen", ja ihmiset on oikeasti kaikessa melko yksin.

Viekää minut vielä hänen luokseen.

Hehei, nukkuessa menikin tollanen viikko, aikaero riivasi, koko ajan oli jano, hyväksyin seteleitä unissani perheenjäseniltä, näin unia lottovoitosta.

New York oli sellaista, että siitä on aika vaikea puhua, niinkuin elämän hienoimmista asioista yleensä (tai kamalimmista). Kahdeksan päivää meni swoooosh, käveltiin paljon katuja, syötiin muutama erinomainen aamiainen, kikatettiin Central Parkissa ja kirjakaupat, voi kirjakaupat. Olisin voinut jäädä niihin ikuisiksi ajoiksi, toisaalta en, koska raha. Yhdeksän kirjaa puskin väkisin matkalaukkuun eikä ne nyt mahdu edes kirjahyllyyn. Mutta voi rakkaus silti. Varsinkin Barnes&Noble koska Strandissa liikaa ääntä. Barnesissa monta kerrosta hiljaisuutta, rauhaa, kirjoja ja kahvia. Ulkona autot menee, ihmiset huutaa, lapset itkee, jutut tööttäilee ja tuuli sotkee tukkaa, mutta minä olen sisällä ja voin mennä vaikka tuosta raput ylös, kävellä ehkä tuolle hyllylle, ottaa minkä kirjan vaan, ostaa vähän kahvia, lukea ja olla ihan hiljaa.

Kaupungin haltuun saaminen edes auttavasti veisi aika paljon enemmän aikaa, mutta silti matka oli melko lailla juuri sellainen, jollaiseksi sen 14-vuotiaana salapunkkarina kuvittelin. Chelsea-hotellille (tiedätteks, kun Sid tappo Nancyn?) ei ehditty, ei haitannu mitään. Miljoona kertaa yllätyin, kuinka matka on mahdollista ilman tunnetta siitä että kaikki on pelkkää kompromissia. Ylipäänsä kuinka 24-tuntinen yhdessäolo voi olla mahdollista ilman halua alkaa huutaa.

Paavo-kissaa oli kamala ikävä, mutta jälleennäkeminen oli kaunis.

Kuvia karsinnan jälkeen päälle 700. Ihan pikkuosa, noin 120, täällä: Osa 1 ja Osa 2.

Muuten elämä on sitä samaa, vaikeaa iloista helppoa. Olen tosi stressaantunu koulun suhteen, koska liian moni tietää ja liian moni haluaa minun onnistuvan. Itseni takia, omista syistään, mistä minä tiedän, miksi otan paineita muilta, en tiedä, aina teen niin.

Ois kivaa kelailla ja pakitella ajassa eteen ja taaksepäin. Joitain asioita en jaksa odottaa, jotkut voisi mennä paljon nopeammin. Oon vaan niin väsynyt huoleen ja pelkoon. Sitä paitsi olen alkanut tuntea oloni huolestuttavan mukavaksi alisuoriutuessani kunnolla. Ei voi olla todellista, että olisin taas se älä yritä, et epäonnistu -ihminen. Onhan se aika ihmeellistä, etten ole varma, kenen pettymystä enemmän pelkään, omaani vai muiden. Ja miksi koko ajan varaudun pettymyksiin, kun asioilla nyt kuitenkin pitkässä juoksussa on tapana onnistua.


Tänään kävin Hulluilla päivillä ja oli aika kuuma. Huomaan, että en enää ostele mitä sattuu, mikä tietysti on loistavaa. PMMP:n levyn ostin, viimeisen kappaleen, Veden Varaan, ja kuulostaapa haikealta ja hyvältä, parantavat koko ajan. Hyvä.

Nii joo, käykää ihmiset New Yorkissa.