- Opeth sunnuntaina Kaapelilla. Jalat oli tosi kipeet ja väsytti, mutta olipa melkoisen makoisa keikka. Soittivat melkoisen setin vaikken kaikkia suosikkeja saanutkaan ja The Drapery Falls:in ja Burden:n keskeyttäminen tuntui tosi julmalta. Soitto kuulosti hyvältä tilasta huolimatta ja Åkerfeldtin laulu (ja örinä) kuulosti livelauluksi huimalta. Godhead's Lament, Credence ja Lotus Eater jäi jostain syystä parhaiten mieleen. Yleisö vaan ympärillä vaikutti harvinaisen jähmeältä ja väsyneeltä, mutta ei tuo mitään, mäkään moshannu tai mitään.
- Oon saanu lukemisesta otteen, löytäny taas uuden ja paremman lukupaikan: kiiltävän, hiljaisen, puhtaan lukusalin, jossa on - sssshhh - hipihiljaista. Tosin oon huomannu, että rasitun muiden sivunkääntelyistä ja kännykännaputtelusta, tämänkin olen ratkaissut: kuuntelen napeilla mahdollisimman hiljaa parhaita opiskelubändejä: This Will Destroy You, Sigur Ros, Logh, Godspeed You! Black Emperor, välillä Isis tai Porcupine Tree.
- Tajusin keskiviikkona, eilen!, että pidän siitä mitä teen. Pikkuhiljaa saan oman elämän.
- Täytin eilen vuosia, ei tuntunu paljon miltään, mutta päivä oli hauska. Naureskelin paljon, ihmeellisimmät ihmiset toivotteli onnea, pari jopa halas ja kaikkea, ostin britti-Glamourin ja suklaapatukan, jotka nautin osittain lukusalissa tosi hiljaisuudessa ihan jees kahvin kanssa. Olin iloinen ja kävelin kepeästi. Kahvin myi mulle viiksekäs unicafe-työntekijä ja jostain syystä maksaessani ajattelin, että sie tuomitset minut.
- Sain lahjojakin! Äitiltä aikuisjutun ja suklaata, kaverilta lupauksen ruuasta ja leffasta, Pojalta Flight of the Conchords -dvd:n, josta synttärilettujen ja kahvin kanssa ekat kaks (vai kolme?) jaksoo ja oli hulvatonta. Pakko se on sanoa myös julkisesti, että oon yyberiloinen, etten saa lahjaksi ikinä koruja vaan juttuja, joista huomaa että antaja on ehkä ajatellut minua lahjaa hankkiessaan <3
- kerroin isälleni New Yorkista. Reaktio: onko se matkaseura varmasti luotettavaa? Laitan sulle rahaa tilille. En ymmärrä minkä takia suhteeni vanhempiini on sellainen kuin on. Luulen että kaikki syyt on aika pitkälti miun pään sisällä. Enkä minä tajuu mitä pelkään, mitä olen muka velkaa ja kuinka paljon annan jonkun olemattoman estää elämää.
- tänään kello 16:16 alkoi hämärärajainen ahdistus, joka ei kohdistunut mihinkään ja kaikkeen. Tila paheni matkalla töihin ja hajosi aika lailla käsiin töissä. Selkään sattui, itketti, en saanut kunnolla hengitettyä, äänet kuulosti kovemmilta kuin oli. Ensimmäistä kertaa ehkä.. vuoteen, piti lähteä hetkeksi vessaan hautaamaan pää käsiin, hengittelemään syvään ja asettamaan tilannetta perspektiiviin. Loppuilta pelastui päättäväisellä puhumattomuudella, lähestulkoon pornografisilla ajatuksilla, MCR:llä ja Gojiralla.
- loppuviikosta tulee hyvä, tulee siitä jos niin päättää. Välillä soisin, että olisin enemmän medium, nyt joko tosi synkkä tai on top of the world. Mutta se on kai parempi, onhan, ettei elämä ole harmaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti