"Your personality is 62% addictive.", sanoi joku testi tuossa taannoin. Muistan luvun tarkkaan, koska oletin, että se olisi ollut vieläkin korkeampi. Taipuvuus addiktioihin on yksi niistä suurista luonteenpiirteistäni, jotka haluan henkilökohtaisissa keskusteluissa pitää niin salassa kuin suinkin mahdollista, koska ei minussa mielestäni ole mitään yhtä.. häpeällistä.
She goes from one addiction to another. All are ways for her to not feel her feelings. -Ellen Burstyn
On sen huomannu kyllä ympärillä olevat ihmisetkin. Isäni on ilmeisesti teini-iästäni asti ollut huolissaan mahdollisuuksistani luisua alkoholismiin. Siskoni mielestä internetissä kuluttamani aika on epänormaalia. Hermostun kohtuuttomasti jollen pääse internettiin säännöllisin väliajoin, olen muodostanut rasittavia addiktioita tv-sarjoihin ja musiikkisoittimiin, olen lähes pakonomaisesti syönyt tiettyjä ruoka-aineita tai kuunnellut tiettyä bändiä. Ja sitten on ne muutamat - kaikista kiinnostavimmat, tiedän - joista en vain voi puhua.
Oireet, voi nehän on kamalia. Jos seuraavaa annosta ei kuulu ajallaan, muutun ärsyyntyneeksi, levottomaksi, keskittymiskyvyttömäksi ja onnettomaksi. Ei ole ollut ollenkaan epätavallista, että tapani ovat vaikuttaneet kielteisesti velvollisuuksieni hoitoon tai että klassisesti nälkä on kasvanut syödessä. Aikaa on kulunut turhuuteen, omatunto on kolkuttanut, olen valehdellut ynnä muuta synkkää.
Syytä tähän kaikkeen en tiedä. Geenit, kasvuympäristö, huono lapsuus, mielenterveysongelmat, alhainen turhautumiskynnys, sanovat. Ehkä joku noista osuu, parhaiten ehkä viimeinen. Näytän turvautuvan "ongelmakäyttäytymiseeni" stressaantuneena, itsetuhoisena ja onnettomana, millaiseksi muutun kohtuuttoman helposti. A need for escape. Joo, ei se auta.
Olen aika hyvin viimeisen vuoden aikana kaiken muun terveyden ja parantelun ohella päässyt irti huonoista tavoista. Mutta ehkä samalla lailla kuin yksi kulaus alkoholia voi aloittaa uuden kauden, on minullekin ilmeisen helppoa turvautua vanhoihin, huonoksi todettuihin keinoihin hoitaa asioita, aikaa ja mieltä. Nykyään on vain enemmän hävittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti