Tästä viikosta ei oo tullu mitään. Alkuviikko meni nukkuessa, vähän yritin lukea, mutta enpä tiiä, olin niin uninen. Tiedättekö, ihana sänky, viileä peitto, lämmintä sen alla, tyyny, välillä kovempi päällimmäisenä, välillä pehmeämpi.
Tiistaina monta päivää kestänyt kurkkukipu alkoi kyllästyttää ja eilen aamulla kävin nieluviljelyssä, ei angiinaa, sanoi tympeä terveydenhoitaja. "Lepäile.". Nieluviljely oli elämässäni ensimmäinen laatuaan ja gagrefleksini oli ihan kiitettävä, jopa siihen pisteeseen asti, että laborantti alkoi hermostua. "Rentoutat vaan kaulan lihakset!" Minä olin sillai, että itkeäkö vai nauraa, rentouta ite saatana, (epäpuhtaita ajatuksia, epäpuhtaita ajatuksia, miten pornotähdet tekee tän?!), saanko jo mennä?
Päivällä kun palasin kotiin ruumiin- ja sielunhoidoista, kokkasin lounasta ja aloittelin tiskausta ja olin sitten jotta uuuhh, onpa outo olo. Seuraavan tunnin aikana oksensin kahdesti, soitin esimiehelle ja itkin äidille puhelimessa, että "mä olen niin väsynyt, en oikeasti jaksa enää, en jaksa en jaksa". Lopulta päädyin sänkyyn ja melkein nukuin loppupäivän istuma-asennossa, välillä join mustikkakeittoa ja luin muotilehtiä.
Tänään perheenjäseneni ovat soitelleet minulle ja toisilleen, että Outi on vissiin tosi stressaantunut. Äitini kysyi, että en kai stressaa kohtuuttomasti opiskelusta ja sisäänpääsystä. En minä tiedä. Stressaanhan minä kaikesta, näistä: koulu, raha, ihmiset, ystävät, ihmissuhde, new york, työ. Ei järjestyksessä. Oon aika jumissa. Väsynyt. Uni on pakenemista, mutta olkoon. Pakenemista mistä, kaikki on hyvin, onko? Mie meen nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti