Kolmas päivä kotona ja kaikki ahdistaa. En jaksa mitään, enkä ole varma, johtuuko se flunssasta, laiskuudesta vai taas jostain käsittämättömästä mielentilasta.
Minen oo mikään juhannuksen suurin fani, ihan niinkun en oo minkään perinteisen juhlan fani, koska se saa ihmiset stressaamaan ja juomaan alkoholia. Kaikkien on päästävä mökille olemaan hiljaa ja tuijottamaan vettä tai syömään makkaraa. Ja silti, vain yhtenä elämäni vuonna olen kieltäytynyt kaikesta ja jäänyt yksin kotiin nukkumaan ohi sen kauniin, aurinkoisen viikonlopun. Sekin silloin, kun olin kaikkea muuta mitä haluaisin olla. Viime juhannuksena kävin vain nopealla vierailulla mökillä, olin perinteisen kiukkuinen, kärsin massiivisesta ihmissuhdeangstista ja join yhden pienen tölkin olutta, söin puolikkaan makkaran.
Kutsun olen saanut kolmelle mökille, en tiedä haluanko niistä yhdellekään. Oon inhottava ja itsekäs, mutta taas vain lisää päiviä ja paikkoja, joissa olen ulkopuolinen, kun en osaa siirtää itseäni kehän sisäpuolelle. Luin joskus jostain, että jos vaan teeskentelee vähän aikaa, asioista tulee luonnollisia. Kauanko pitää teeskennellä?
Pitäisi imuroida, tiskata, rentoutua, hymyillä ja lakata olemasta vinkuva teiniangstaaja. Ihan kohta, vielä ei jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti