Oon taas teippailtu ja liimailtu kokoon.
Äiti vähän kävi ja siivoili. En tuntenut oloani kovin säälittäväksi, koska kuitenkin keitin hälle kahvia ja juttelin. Isälle lähetin sähköpostia, jossa puhuin enemmän kuin pitkään aikaan. Kerroin kuulumisista ja keväästä. "Keskusteluyhteys on saatava jotenkin auki, se lieventää huolta.", mulle sanottiin, joten yritän. En tiiä miks asioiden kertominen isälle on samaan aikaan niin vaikeaa, mutta silti hauskaa. En oo kertonut maaliskuun matkasta New Yorkiin, mikä on tyhmää, mutta jotenkin.. luontevaa. Noh noh, keskusteluyhteys on auki, isä soitti, kuulosti huolestuneelta, mutta ihanan kannustavalta ja tarjosi sitten apua sekä älyllisesti että taloudellisesti, jos näitä tarvitsen. Miul on teoriassa tosi hyvät vanhemmat, joten suotavaa ois, että saisin muokattuu suhteeni heihin vähän normaalimmaksi.
Tänään ois alkanu luennot, jos sellaisille menisin. Juhlistin tapausta peruuttamalla loppukevään opintotuet ensi kuusta alkaen ja tekemällä lukusuunnitelman. Viikoksi kerrallaan, pidä huolta syömisestä, älä unohda nukkua, puhu, kuuntele ja pussaile. Olen samaan aikaan luottavainen ja kauhean peloissani. Tein kans liikuntasuunnitelman ja hihittelin että as if. Tyytyväinen oon, jos selviydyn ihkulle chiball-tunnille ja satunnaisesti muillekin.
On sellanen hieno olo. Olen tyytyväinen, kylläinen ja lämmin. Se ainainen pohjavire on läsnä, mutta nyt pohjalla, kaiken tämän valon ja hyvän alla. Äsken tulin kotiin töistä ja ensi töikseni tiskasin!
Ja joo! Pojan markkinoimat porkkanaviipaleet makaronilaatikossa on parhautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti