It’s happening again but this time you know it isn’t real.
You know it’s a mistake but mistakes are all you ever get. (Logh: The Invitation <3)>
Nämä on nämä päivät kun ei poistu asunnosta. Kun nukkuu iltapäivään, syö huonosti eikä saa aikaan paljon mitään.
Mitä lie se elämänhallinta, josta haaveilen. Rytmiä, viikottaista siivousta, sileitä vaatteita ja asiallisia ihmissuhteita? Näen outoja unia isoista hyönteisistä, autoista ja pelloista. Viikonloppuna näin unta, jossa äitini kertoi minulle, että vuosi vuodelta sinusta tulee vähemmän sinä, me ollaan huolissamme ja pettyneitä.
Oon ollu vähän herkkä tässä menneen viikon luulen. Viikonloppuna oli kammoittava maailmantuska aseista, vanhuksien kohtalosta, velkavankeuksista, surusta, Kiinasta ja kaikesta. En tiedä, miltä se muista tuntuu. Kaikki sanoo aina, että "voit tehdä vaan sen mihin yksi ihminen pystyy". Mutta harva kai tekee sitäkään, huh?
Sit eilen kun töissä oli aikaa lukee, niin luin. Joululahjakirja, 19 Minutes, on ihan niin tunteisiin vetoava kuin oletinkin sen olevan, mutta hyvä ehkä niin. Aina voin junassa lopettaa lukemisen, kun heijastavasta ikkunasta huomaan silmissä kyyneliä. Voiko ketään tuntea, kuinka ihmisestä tulee väkivaltainen, voisinko se olla minä, mikä on liikaa, ketä voidaan syyttää, kuka saa tuomita kenet ja kuka ansaitsee puhdasta (onko se sitä ikinä?) pahaa. Vain tässä mielessä väkivalta on minulle kiinnostavaa: kuka vain voi olla tekijä, kuka vain voi olla kohde, onko se koskaan oikeutettua.
Try as I might, en vain osaa kertoa ääneen mitä tunnen toista tai itseäni kohtaan. Kenellekään muulle en näytä itseäni huppupäisenä keittiön lattialla vaikka tärkeintä silloin on se, että toisen kädet ympärillä määrittelee rajat. Miten minä sen teen, että puran ahdistukseni niin, etten luisu vanhoihin tapoihin, yksinäisyyteen, ulkopuolelle aitaamiseen ja itsetuhoisuuteen?
Ois kivaa alkaa jaksaa ja tuottaa aihetta olla ylpeä. Saada lukko vihdoin auki ja antaa elämän, luovuuden ja älyn virrata vaan vapaasti. En osaa jakaa aikaani, en priorisoida enkä antaa tarpeeksi. Haluaisin olla monessa paikassa samaan aikaan, haluaisin jäädä mutten voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti