Saat olla juuri tuollainen
En tahdo jumalaa tahdon ihmisen
Saat olla keskeneräinen
En tahdo valmista, tahdon sinut heikkouksineen (Mokoma: Sinä riität)
Tänään kävelin vähän yli aamuseitsemän rautatientorin halki matkalla hippiehippiechiball-tunnille. Napit korvilla yhdistettynä pimeyteen ja kylmyyteen loi jännittävän musiikin sävyttämän hiljaisuuden, jonka sisällä ihmiset näytti kiireisiltä, väsyneiltä, samalla sumulta ja yksittäisiltä. Jos katsoo tarkasti, voi melkein nähdä pintaa syvemmälle (tai ainakin kuvitella niin); ihmisessä on elämä, luonne ja kauhean pitkä historia, muistot ja kokemukset, jotka haarautuu ties minne ja vaikuttaa kaikkeen. Joo, tulkitsen tuntemattomille valintoja, tapoja, syitä ja suhteita, mietin liikennevaloissa. Joskus mie ajattelen, ettei maailmassa voi olla mitään niin mielenkiintoista tai tärkeää kuin fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ihminen.
Onhan se ylimielistä ja lyhytnäköistä. Ja oon kauhea kyttääjä. Kahviloissa ihmiset välillä vilkuilee kiusaantuneesti, että mitä tuijotat. Sori hei.
Chiball. Yhdistelmä kaikkea mitä olen kokeillut (jooga, pilates, Feldenkrais, taiji, rentoutus) ja mistä en ole pitänyt. Siitä pidän. Tunnen selkärankani jokaisen nikaman, jalkapohjani, jotkut syvät vatsalihakset, rajani ja kaiken. Tiedätteks, kun tietää tarkalleen kuinka kaukana käsi on, kuinka hengitys nostaa kylkiluita, kuinka pystyy vaihtamaan häntäluun sijaintia aineellisessa todellisuudessa vain lähes huomaamattomalla lantion liikkeellä. Sitten valot syttyy, loistavaa päivänjatkoa, ensi viikkoon, ja hengitys unohtuu, selkä menee väärään asentoon ja minä, sielu, mikä se on, alkaa taas ylitellä rajoja ja poukkoilla minne sattuu.
Sen pitäisi parantaa itsensä kohtelua; tiedostamisen ja sen, että joku katsoo sillä hienolla olet kaunis -tavalla ja koskettaa hyvällä tavalla.
Oonpa tosi henkinen. En oo, pitäis olla luonnontieteellinen. En oo sitäkään. Vähän kadun avautumisiani ja pelkään järjettömästä epäonnistumista. Tällaisina aikoina on helppoa turvautua ajatukseen, että ihminen on se itseisarvo eikä saavutuksilla ja suorittamisella ole merkitystä. Minä riitän, uskottelen itselleni, enkä usko ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti