Whatever happened to saturday night? (Logh: Saturday Nightmares)Lapsesta asti oon tykännyt olla yksin, tykkään kun voin tehdä mitä haluan, kuunnella ja katsella mitä huvittaa, lukea, olla ilman paitaa, syödä sormin lattialla, kirjoittaa ja olla juuri niin sekaisin ja sotkuinen kuin olen. Yksinolo on sitä mikä auttaa kestämään kaikkea sitä muuta.
Blah blah, minä tahansa muuna iltana, mutta ei lauantaina. Tiedän tiedän, opittuja käyttäytymismalleja, whatever, mutta silti: lauantai-illan yksinäisyys tuntuu ikuiselta, murskaavalta ja tekee fyysisesti kipeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti