En saa unta, kurkussa on pala, rintaa puristaa enkä oikein ymmärrä tästä mitään. Ulkona on jo valoisaa, olen luvannut herätä neljän ja puolen tunnin päästä enkä varmasti jaksa mutten voi myöskään nukkua kahteen, koska mikä pettymys oisin itelleni ja kaikille muille.
Oisin pettymys, ha, liekö se isoin pelkoni ikinä. Mitä väliä.
En tiiä, mitä kuuluu, huonoako ehkä koska jatkuvasti huomaan valehtelevani puhelimessa äidille, siskoille, vaikka äänestä ne kuulee, tietävät vuosien kokemuksella, että joo sitä on mentävä nyt katsomaan. Pahinta ja kaikista tyhmintä itseään vastaan pelaamista on, että valehtelen siellä pahamaineisessa terapiassa myös, puhun asiat paljon paremmiksi mitä ne on. Pojalle en oo valehdellut (vielä?), mutta en puhunutkaan. Ajatukset katoaa tehokkaasti toisen kainalossa, mitä puhuttavaa sillon vois ollakaan.
Ja silti voi silti, kaikista tärkeintä on rehellisyys, eikö. Läpinäkyvyys avoimuus, kaikenkattava totuus.
Kaikista typerintä on, että minulla ei ole tällaiseen aamuöiseen unettomaan surkeuteen mitään oikeutta, onko syytäkään. En tajua, miten aivoni toimivat, paranenko tästä koskaan, pysyykö taipumukseni masennukseen minussa aina. On ihan järjettömän vaikeaa päästä sopuun omien odotusten ja vaatimusten kanssa. Hyväksyä sitä, että jotkut asiat on vaikeampia minulle kuin toiselle tai että vain olen niin herkkä ja tapani reagoida on ainakin ollut, on välillä vieläkin käpertyä itsekkääseen pimeyteen. Kuinka paljon se voikaan vaatia muilta? Kuinka turhauttavaa on katsoa toisen ihmisen flegmaattista synkkyyttä, johon ei mitenkään voi ulkopuolelta vaikuttaa? Eihän se ole pysyvä luonteenpiirre, tämä että muiden ajattelu, omien tekojen vaikutus toisiin, on välillä vain ohimenevä välähdys mielessä?
Jos vain nousisin, tappelisin tätä vastaan, olisi elämä ihan sitä mitä haluan sen olevan. Kohta on kesä, minulla on suunnitelma, minulla on aikaa, Poika, ihanin kissa ikinä, asioita joista tykkään, musiikki, valoa, ihmisiä jotka haluaa auttaa ja koko elämä kliseisesti elettävänä. Mikä minuu vaivaa!
Kello on puoli viisi aamulla, liekö tämä sama kuin olisi kirjoittanut puolen promillen humalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti