Derek: How is Meredith, by the way? Is she okay?
Cristina: She's fine.
Derek: She's always fine. That's her problem.
Cristina: We're fine people. We do fine. We're fine. (Grey's Anatomy)
Oon taas ok. Neljä ja puoli tuntia unta, kahvia ja syviä hengityksiä. Eikö tosiasia ole se, että on pakko mennä eteenpäin, ei saa pysähtyä, ei saa miettiä liikaa.
Minä ja vaan minä olen vastuussa itsestäni, omasta onnestani ja.. kissasta. En minä voi luovuttaa, en vaikka kuinka jalat sanoisi ei enää, pää olisi pelkkää sumua ja haluisin nukkua peiton alla välillä liian lämmin käsi ympärilläni ikuisesti. Minun on pakko pitää huolta siitä, ettei vuodet toista itseään, että jos mieleni joskus harhautuu itsekeskeiseltä radaltaan, en ole menettänyt kaikkia, joita tarvitsen ja jotka tarvitsee minua.
"Sinussa on niin paljon potentiaalia ja sinä heität kaiken hukkaan.", minulle on sanottu kolme kertaa, muistan niistä jokaisen, koska joka kerta olen suuttunut. Mitä se on se potentiaali, mistä sen tunnistaa ja milloin käytän sen oikein? Pysyisipä mielessä aina, että minä teen päätökset, minä teen valinnat, minä elän. Ei ne saavutukset vaan elämä siinä välissä. Jokainen laiska, onneton aamupäivä, jokainen onnistunut maanantai, on elämää eikä mikään päivä ole hukkaan heitetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti