Ssshh.

Joskus aion vielä kääntää
kelkkani ja tehdä korjausliikkeen
aion parantaa kaikki tehdyt vauriot
melkein uskon itsekin. (Apulanta: Ravistettava ennen käyttöä)

Tsing. Mitään asiaa.

Tänään silmiäni särki tasan puolitoista tuntia pienryhmäkokoontumisessa, jossa tyttö ja poika puhui "isyyksistä ja maskuliinisuuksista". Ohjaajamme on hiukkasen kireä, 14-vuotiaasta feminismiä harrastanut tiedenainen, jonkalaiset ovat täydellinen syy siihen, miksi tasa-arvosta tai jostain naisasiasta puhuminen herättää niin kamalasti vastustusta. Ryhmässä harrastetaan vastausrinkiä, sanokaas kaikki vuorotellen jotain mitä on mielessä. Tänään aloitin huokaisemalla "mulla oo mitään mielessä, ei oo mitään mielessä hei". Ei menny läpi. Puhuin sitte jotain roskaa koti-isistä ja vihasin akateemisuutta, sivistyssanoja ja tieteellisyyttä.

Sitten kävelin ainakin kolmen chillin baarin ohi, sain tekstiviestinä kutsun "ainakin kolmelle kaljalle" ja ajattelin valkoviiniä. En tiedä mitä lapsellista vastuunpakoilua tämä taas on, kun haluaisin tanssia silmät kiinni humalassa, niin et vähän huimais.

Ei kai siinä muuta, hain tänään yhden pääsykoekirjan enkä vieläkään ole uskaltanut puhua kenellekään muulle paitsi äidille sivulauseessa. Enkä varmaan puhukaan, en vaikka kysyisitte suoraan. En haluais olla asiani kanssa ihan yksin, mutta toisaalta tykkään siitä että kerrankin on salaisuus, jonka paljastuminen ei tavallaan ole mikään uhka millekään, jolle voin hymyillä itsekseni töissä. Koska olen päättänyt asiasta itse, tehnyt itse suunnitelmani, laskenut asioita ruutupaperilla, miettinyt ja harkinnut liian kauan, olen aika varma että haluan. Huolissani olen vain siitä, että muut sanovat "oikeesti? älä jaksa, alkaisit tehdä gradua, ootko ihan varma?". En jaksa enkä halua perustella valintojani, jotka koskevat vain ja ainoastaan omaa elämääni.

Niijoo, sain tänään pienimuotoisen hermoromahduksen ruokakaupassa. Kaikki joko maksaa helvetisti, tulee jostain Espanjasta, missä tomaattimaan työntekijät häviää mysteerisesti, sisältää jotain ainesosia joista en ymmärrä mitään tai on muuten vaan kohtuutonta ja väärää. Niinku.. systeemi kusee?

Oonpa puoliunessa. Aika loppuu kesken - aina. Taas olen samaan aikaan ihan järjettömän suruissani ja kuitenkin lapsellisen onnellinen. En millään saa elämään mahtumaan kaikkea mitä haluaisin.