Olen niin tyttö, olen niiiiin tyttö. Tänään olen ollut koko päivän ihan yksin, syönyt jätskiä strösselillä, juonut kahvia, nukkunu päiväunet kissa vatsan päällä, hoitanu kauneuttani (ha!) ja mikä tärkeintä, selannut ehkä jokaisen varteenotettavan nettivaatekaupan listoja. Seuraa namedroppailua.
Uuh, aah, oi! -huudahduksia. Melkein pitäisi lähteä Tampereelle ostamaan se Firetrapin musta, kiiltävä nyrkkirautalaukku. Ois pähee. Tiesin, että olen pinnallinen ja pidän kauniista jutuista (ja Dita Von Teesestä), mutta kun oikeasti voihkin ääneen katsellessani Agent Provocateurin sivuja, olin jo vähän, että kamoon. En tiedä, kuinka paljon on järkevää varata rahaa mukaan New Yorkiin. Helsingissä tiedän vain yhden kaupan (Helsinki10), jossa myytäisiin Vivienne Westwoodia, siellähän sitä (ja kaikkea muuta!) on joka paikassa, kamalia asioita voi tapahtua.
(Päivän kengistä en voi edes puhua. Metallikorot, punaiset korot, kaikki korot, voi hyvä luoja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti