Taisin nukkua tänään pitkään, tosi pitkään, iltapäiväpitkään. Sitten vietin vähän aikaa omituisten ihmisten keskellä. Lukiolaisia, tiedättekö, luokittelin ne muistikirjaan, olen paha ihminen. (1. longchamp-laukkuiset beibet 2. emotukkaiset coolit pojat 3. kilttisilmäiset tytöt). Minä en näin täältä katsottuna tiennyt 18-vuotiaana maailmasta tai elämästä mitään, tietääköhän ne.
Huomaan istuvani nykyään bussissa melkein joka päivä. Tänään teinipojat puhui alkoholista ja laitoin ipodia kovemmalle. Sitten bussi 18 joutui johonkin omituiseen liikennesumaan ja ulkona taksit ja yksityisautoilijat tööttäili ja meidän kuski tööttäili takas. Yleensä vakavat bussimatkustajat alko vähän hymyillä. Sekin joku poika joka luki nobelkirjaa ja jolla oli kassissa kirje Riikalle ja nimen perässä hymiö :)
Oon yrittäny miettiä asioita, joissa oon hyvä. En oikein keksi. Olen hyvä pinnallisissa jutuissa, huomaamisessa, välillä ajattelussa ja pakettien lajittelussa. En tiä. Osaisinpa keskustella muustakin kuin päivistä. Osaisinpa keskustella ideoista.
Jotain on vissiin vinossa kun olen koko ajan niin väsynyt. Ajatukset ei oikein pysy kasassa, aikaisemmin löysin kissan istumasta tiskipöydällä tiskien keskellä. Joko se paheksuu tai yrittää auttaa tai sitten se vaan on. Ois hienoa tietää mitä mielessä tapahtuu. Haluun selkeitä määrittelyjä, aikatauluja, pitkiä aamuja, hyviä ihmisiä, avaruutta ja tietoa. Mut oikeesti en jaksa edes tiskata tai muistaa monesko päivä on nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti