No niin, mitäs. Kirjamessut muuttuu vuosi vuodelta typerimmiksi, kirjat kalliimmiksi ja sen ihmismäärän keskellä mie ahdistuneemmaks. Taisin nähdä kaverini veljen, puhuin parin sanataiteilijan kanssa ja ostin neljä kirjaa. En saanu omistusta ihanalta Joel Haahtelalta, ois esiintyny vasta kuudelta. Ainoa omistus T. Vimmalta, joka väitti uuden Gourmetin olevan paras kolmesta, ei se oo, eka on vieläkin. Erlend Loen Muleum oli näköjään vihdoin suomennettu. Osaisinpa norjaa, luulen että Loen naiivi kirjoitustyyli toimii alkuperäiskielellä paremmin. Oisin minä senkin ostanu, mut sen ehtii myöhemminkin. Kolme neljästä hankin ihanalta Sammakko-kustannuksen standilta. Niillä on oikea meininki, en osaa selittää. Oisin ostanu melkein niiden kaikki julkaisut jos ois ollu rahaa. Hipelöin kolmea New Yorkin matkaopasta. En tiiä miks pidän koko kaupungin mustavalkoisina kuvina ja matkan edelleen utuisana ajatuksena, vaikka oikeasti voisin jo suunnitella juttuja.
Sitten en tarkkaan muista mistä puhuin, mutta olutta, ulkona satoi ja tuuli ja nukuin pojan kans, mikä oli aika lämmintä ja chillii. Koko tämän, vähän huonon viikon ajan olen nukkumaan mennessä ollut ihan on the edge, sätkivä ja hermostunu, jutellu kissalle jotain omituista ja keskittyny hengitteleen. Viime yönä pysyin kurissa ja hyvänä.
Ou, tänään tulin kotiseuduille pitkästä aikaa minun mittapuulla eli ekaa kertaa ehkä kuukauteen. Olen täällä naurettavan hermostunut, ärsyyntynyt ja ulkopuolinen. Koko päivän vietin maalla, paikassa, joka lapsena oli pelkkää suurta seikkailua. Silloin innostuin nuotioista, kasvimaasta, puimurista, haravoinnista, omituisista työkaluista, metsästä ja renkaidenvaihdosta. Nyt olin huonosti pukeutunut, apaattinen ja väsynyt vinkuja. En ole varma, miksi minua ei kiinnosta täällä enää mikään. Vaeltelen muista erossa puiduilla pelloilla ja kurkkimassa sisään hylättyihin taloihin. Ois tavallaan kivempaa olla mukana siinä mistä muutkin on innoissaan. En edes puhu enää mitään juttujani. En uskalla, halua tai jaksa kertoa suunnitelmistani enkä ajastani muualla. Eikä siinä mitään sikäli, mutta jos nämä ihmiset on oikeesti niin tärkeitä minulle kuin kuvittelen, eikö tän kaiken pitäis olla helpompaa.
Noh. Huomenna pääsen kotiin ja äänestän jotain random wannabepoliitikkoa, juon vähän kahvia ja makaan sohvalla. Kaikki on ihan jees, uu beibe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti