Heräsin päänsärkyisenä, mutta oukei tuulella. Kissa-Paavo ryömi muka huomaamattomasti seinänviertä naaman viereen ja nuolaisi nenää. Herääkö joku tollaseen muka onnettomana? Annoin sille vähän mmmmm... -lihaa ja se kietaisi häntänsä viereensä ja purisi. Vähän angstasin äitille puhelimessa: "en mä vaan osaa laittaa tunteja niinku ne pitäis pistää, aina joku menee huomaamatta ohi, en mä tiedä koska menisin junaan vai menenkö ees junaan!" Äiti oli taas ihana, yllättävissä paikoissa se aina on, silloin kai kun se on tärkeintä. Vierailen kotiseuduilla vasta loppuviikosta, käyn olemassa virallinen pankissa, paheksumassa itseäni kirjastomestarille megalomaanisista sakoista ja paijailemassa melkein kaimaani, suloista pupsia. Melkein voisin paijata sen omistajaakin, jota en ole nähnyt ikuisuuteen, ikävöin. Uhkasi piru tappaa minut myrkyttämällä kunhan ura sarjamurhaajana urkenee; lienee viisainta aloittaa lepyttely, lahjominen ja hurmaaminen jo nyt.
Loppupäivä menikin zuuuum, mutta aika kului täydellistä vauhtia. Huolet, murheet, surut kävi mielessä, mutta meni pois aina yhtä nopeaan. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta kyynärtaipeen silitys on tiedättekö jotain huimaa. Ei se ennen ole kai ollut. Onks?
Kotimatkalla oli elämä vähän aikaa hallussa, ostin vihdoin ja taas lehdellisen muotia ja epätavallisen kauniita ihmisiä, vähän taisin kaupassa hihkaista ääneen kun löysin mysliä, joka on ollut kateissa puolitoista vuotta. Missä se on lymyillyt, mistä sitä yhtäkkiä on ilmestynyt Kamppiin sekavaan supermarkettiin kolme riviä ja miksei kukaan kertonu minulle? Se on helvetin kallista ja varmaan tosi epäterveellistä. Ihanaa.
Asemalla oli märkää (joka paikassa on märkää!), juna meni kaksi minuuttia sitten ja seuraava 20 minuutin päästä, mutta silti vaan hymyilytti kun teinit pussaili ja puhui ruotsia ja minun lehdessä kerrottiin, miten tulla älykkäämmäksi ehkä jo yhdessä päivässä. Uuuujea.
Nyt syyslomaviikko, koitan ottaa kiinni kaikki kiiltävähiuksiset, älykkäät valtiotieteilijät. Tavoitteena edes yksi päivä kahvilassa lukien, loppuina tiskaan, pyykkään, nukun ja kahvittelen. Ei jaksa stressaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti