maanantai 6. lokakuuta 2008

Mitään pelättävää ei ole.

Oh my. mitä minä pelkään, miksi minä pelkään, mikä minussa on.

-keskiviikko. kuoren avaus, tentti, mindblock. Kaikki sanoo viimeistään nyt, pääset sinä sen, minäkin sanon enkä usko yhtään. ne kysymykset: miten meni? en minä tiedä. viimeinen mahdollisuus. ja mitäs sitten.

-keskinkertaisuus. pienet ajatukset, joukkomentaliteetti, kolikoiden alkuperän pohdinta lähijunassa matkalla järvenpäähän.

-tottuminen. sinä oot siinä nyt, et ehkä enää huomenna. ihmiset kuolee, lähtee pois, tavarat katoaa, ajat muuttuu. mitä hyvää siitä seuraa jos totun siihen että jotain on nyt. läheisyydenpelko on oikeasti pelkoa siitä, että se lähtee pois juuri silloin kun siihen tottuu.

-sumu. mitä ihminen pelkäisi jollei sitä mitä ei tunne. päivät sumuisessa välinpitämättömyydessä on paljon pahempia kuin mustin pimeys tai kirkkain valo.

-riippuvaisuus. riippuvuus, riippuvaisuus. minulla on oltava rajat. ei voi olla puhtainta se, että tarvitsen jotain toista kuin itseäni. kenenkään muun kuin minun ei pitäisi joutua huolehtimaan minusta. itseni seura ei aina ole hyväksi, eikö sen olisi oltava.

-selfdoubt. mitä se on suomeksi, itsensä epäily. muihin vertaaminen, se mikä johtaa onnistumisen pelkoon, alisuoriutumiseen, luovuuden puutteeseen, kotiin jäämiseen.

-unohtaminen. en halua unohtaa tärkeitä asioita, sanoja, ihmisiä ja varmaan se tuntuu pistona jossain, kun jossain joku unohtaa minut.


Ulkona sataa, kissa kipusi jo nukkumaan enkä minä halua nyt unta vaan kirkasta tajuntaa.

Ei kommentteja: