Viime yönä heräsin joskus neljältä ihan paniikissa, ettei mistään tule mitään. Sitten ajattelin, että nukus nyt. Sitten, että älä ala tällaiseksi taas. Kävele suoraan, analysoi, tiedosta syyt.

Olen lukenut viime aikoina taas uudestaan jokaisen misantrooppisen, antisosiaalisen ja valheellisen kunnianhimoisen henkilön raamattua, Henry Rollinsin Solipsist:a ja hämmästyn joka kerta kuinka ajatukset on mahdollista kirjoittaa, kuinka joku toinen on voinut kirjoittaa sanoiksi sen, joka minun päässäni on vain usvaa. Luen kirjaa töissä, bussissa, junassa, julkisilla paikoilla, kaikkialla missä sen lukeminen on vaarallisinta. Avaan sen sattumanvaraisesta kohdasta ja löydän jotain mikä tavallaan, kieroutuneella tavalla lohduttaa. Kirjoissa on puolensa, taidan sittenkin mennä kirjamessuilta hankkimaan ainakin Joel Haahtelan omistuksen.

How do you control yourself when it all hurts so much? Even if you could make someone understand you, so what? You're on your own, so on your own. How do you deal with winds that make your bones moan and nights that make you sweat and panic? The answer never seems to come. You just keep breathing until it fades. When someone says they have the answer, that means they don't have shit. -H.Rollins