Meemei

Sunnuntai sunnuntai, aina yhtä flegmaattinen. Koska olen itsetuhoisissa "tuijotanpa katulamppua ikkunasta ja rapsuttelen samalla kissan niskaa hajamielisesti" -tunnelmissa, turvaudun kahteen luotettavimpaan maailmassa: musiikkiin ja kirjoihin.

1. Kirja/levy, joka muutti elämäni

Oi, eiks kaikki hyvät. Pakko on kai sanoa Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Oisinko ollut 15 ja voi luoja sentään niitä maailmoja, jotka sinä kesänä aukesi tuon kirjan sivuilla. Oon lukenut sen sen jälkeen uudestaan monesti ja englanniksi (vielä parempi). Olin osa kirjan ryhmää, innostuin uudestaan kirjoittamisesta, lauseiden hiomisesta ja akateemisuudesta. Päähenkilön melankolisuus ja suru oli täydellinen samaistumiskohde angstaavalle, yksinäiselle teini-Outille.

Levy. Kai tässäkin on mentävä jonnekin vuoteen -99, kun musiikki tuli tosissaan elämään. Apulannan Aivan kuin kaikki muutkin oli tosi huimaa kamaa angstaavalle, yksinäiselle teini-Outille. Jos saa sanoa tähän toisen, niin Sex Pistols, melko huono albumihan se on, mutta se vei minut syvemmälle punkiin, antoi iloa olla erilainen ja ulkopuolella ja auttoi paljon.

2. Kirja/levy, jonka olen lukenut/kuunnellut useammin kuin kerran

Kai olen melkein kaikki suosikkini lukenut useammin kuin kerran. Sanoisko, että Bret Easton Ellisin Lunar Park. Englanniksi nimenomaan. Siellä on hirmumonia kauniita, todella hienosti rakennettuja pätkiä ja koko kirjaa hallitsee se jännittävä muitakin BEE:n teoksia yhdistävä sekoitus tosi huolestuttavaa välinpitämättömyyttä, dekadenssia, huolta, surua ja hauskuutta. Viimeinen luku, josta Porcupine Treen My Ashes kuuleman mukaan on saanut nimensä ja meininkinsä, on jotain huikeaa.

Mitäpä en olisi monasti kuunnellut. Ehkä tässä vaiheessa otamme esiin kolmannen niinsanotusti nolon suosikkini My Chemical Romancen Black Paraden. Se nuorison hokema "MCR muutti mun elämän!" -argumentti oli hieman ymmärrettävämpi kun jouluyönä 2006 kuunteli tyhjässä, hiljaisessa lapsuudenkodissa näennäisen pirteitä lauluja elämästä ja kuolemasta. Se, että bändistä tuli niin suosittu ja että bändiä tuntemattomat nimittävät sitä pilkkamielessä emoksi, ei oikeastaan haitannut yhtään, koska se teki niin suuren vaikutuksen jossain paikassa, missä muilla ei ole väliä eikä muiden tarvitse ymmärtää. Levy on hieno kokonaisuus, jonka mielellään kuuntelee kokonaan ja järjestyksessä.

3. Kirja/levy mukaan autiolle saarelle

Uuuu, vaikeutta. Ehkä Henry Rollinsin Portable Henry Rollins. Kokoelmassa on kaikkea mitä ihminen tarvitsee, jos ei ole muuta kuin aikaa ajatella.

Sen pitäisi olla jotain monipuolista, hyvää ja semi-iloista. Oisko Musen Black Holes & Revelations.

4. Kirja/levy joka teki minusta hupakon

Nolostun, nolostun. Tuomas Vimman Helsinki 12 oli talvella 2004, juuri Helsinkiin muuttaneena jotain "niinku ihanaa", vaikka kirja on ihan järkyttävää pintaa ja päähenkilö melko toivoton kusipää. Ainoa ihailtava asia kirjassa on kieli. Hupakon se teki niin, että jossain tapahtumassa juttelin sekunnin herra Vimman kanssa ja olin ihan, että aah ja lähettelimme sähköposteja melko kauan, mikä oli kyllä hauskaakin. Hienoin asia, joka siitä seurasi on Toisen omistuskirjoitus. Mutta olinpa kuitenkin nuori ja hurahtanut ja hupakko.

Levy, joka teki minusta hupakon. Emmätiä. Oi! Rasmuksen (ilman kaiken tuhonnutta the-etuliitettä) Hellofatester. Olin nuori ja hurahtanut ja hupakko ja ehkä vaan vähän ihastunu Lauriin <3

5. Kirja/levy, joka sai minut kyyneliin

Montaa kirjaa lukiessa oon ollu sillai sniff, mutta mieleen tulee Robert McLiam Wilsonin Eureka Street. Jossain kirjan keskivaiheilla kuvataan IRA:n tekemä pommi-isku johonkin voileipäbaariin. Samaan aikaan kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti, miten räjähdys rikkoo ihmisen ruumiin ja kerrotaan, millainen elämä jää kuollessa kesken. Kaikilla normaalisti nimettömillä uhreilla on nimet, iät ja menneisyys. Ja muistan, kuinka jonkun perheensä menettäneen miehen loppuelämää kuvataan jotenkin niin, että "hänen sydämessään satoi koko loppuelämän." Se oli silloin, kai on vieläkin, todella.. sydäntäsärkevää.

Porcupine Treen Fear of a Blank Planet on niin kamalan surullinen ja lähellä ja jotkut laulujen lauseista saa minulle silmiin kyyneleet ratikassa.

6. Kirja/levy, jonka toivon tulevan kirjoitetuksi

No niinku daa, minun esikoisromaani on tähän ainoa oikea vastaus, mutta se tuntuu nyt vitsiltä. Ei tuntunu sillon 15-vuotiaana!

Levy. Ainahan noita toivoo, että tulee uusia ja saakin joskus. Gojira, Ram-Zet ja MCR on toivomuslistan kärkipäässä ja ainakin kaksi ensimmäistä on toteutumassa, toinen ylihuomenna. Aah.

7. Kirja/levy, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta

Kaikki ne on ollu hyvä kirjoittaa, ei se voi ikinä olla helppoa ja sitä prosessia tulee kunnioittaa!

Levytkin, no joo. Kai ne on jollekin ihan kultaa, mutta en voi ymmärtää Poets of the Fallin tai Fall Out Boyn viehätystä, ihan näin alkuun. Oon tavallaan pahoillani.

8. Kirja/levy, jota luen/kuuntelen parhaillaan

Luen aika montaa juuri nyt. Olen ollut kauhean huono lukija viime aikoina kylläkin, harvaa olen saanut lopeteltua. Sam Taylorin The Republic of Trees on luvun alla, kuulemma muistuttaa Kärpästen herraa, josta en kauheesti välitä. Ja yritän myös tavata Darian Leaderin The New Blackia (Mourning, Melancholia and Depression).

No kun se tuli tuossa äsken mainittua, otin käsittelyyn Fear of a Blank Planetin.

9. Kirja/levy, jonka olen aikonut lukea/kuunnella

Niitä on todella monta. Sivullisen haluisin kahlata viimein läpi, Rikos ja Rangaistus kiinnostaa kaikella tavalla todella paljon ja Please Kill Me on odottanut sekin hyllyssä jo turhan kauan.

On kai noita. Olen kyllä yleensä ottanut aika äkkiä asiakseni. Aion kuunnella ensi tilassa keskiviikkona vähän uutta Gojiraa ja The Way of All Flesh:a. Oijoijoijoi. Hehkutan sitte keskiviikkona.