Voisin vaan nukkua. Tänään pesin pyykkiä ja kuljin pyykkitupaan käyttäen lihasmuistiani koska silmäni olivat niin väsyneet, että pidin niitä kiinni. "Hullu täti" ajatteli varmaan koulusta palaavat lapsukaiset. Pyykkituvassa jupisin ääneen, että kuka on keksinyt valkoiset alusvaatteet, kuka helvetti edes tarvitsee valkoisia alusvaatteita, miksi, mikä maailmassa on aina vialla.
Kävin sitte myös kaupassa rappiovaatteissani: liian isossa miesten paidassa ja olohousuissa (pyykkipäivä hei! [oikeesti laiskuus]) ja epäilykseni siitä, että Valintatalon kassa Riitta (nimi muutettu) on ihan pimee. Hirvittävissä ruuhkissa selkävaivainen Riitta kaivaa outoja kansioita, vanhoja kuitteja ja papereita esiin ja alkaa leikkaileen ja liimaileen. "Ettei unohdu." Epäilen, että hän on yksinäinen tai onneton tai puhelias tai hullu. Kerran alkoi huutaa mulle bonuskortista. Olin sillai, että sori, mun moka, mun bonukset. Menin sinne ostamaan maitoa muroihin. Ostinkin vihanneksia, hedelmiä ja hapankorppuja. Paljon halvempaa ois ostaa mikropizzoja ja vanukasta. Mutta minkäs teen, olen terveyden ilmentymä, kehoni huutaa (suomalaisia) kirsikkatomaatteja.
Oon vähän pihalla, ainahan mie oon. Tänään on huimannu ankarasti (kotimatkalla kaupasta vahingossa sanoin wow), sattunu selkään ja ollu kylmä. Tarvitsen liikuntaa, mielen iloja ja raitista ilmaa. Muutama vuosi sitten, 2006?, en olisi kiinnittänyt mitään huomiota huonoon oloon, se oli vaan semmonen normi. Kai tämä on parannus: tiedostan, että ihmisellä ei tarvitse olla huono olo fyysisesti eikä psyykkisesti.
Jo kaksi ihmistä maailmassa tietää, pääsinkö logiikasta läpi, tuleeko minusta kandi, mutta ne ei kerro. Äitini on soittanut tänään kahdesti, että joko? Olen kiroillut sille puhelimessa.
Haluaisin uuden hameen ja.. käsineet. Paljon mustia alusvaatteita. Saan ehkä illallista kiireisten sisarusteni kanssa, mikä tarkoittaa aikuista perspektiiviä ja kosketusta oikeaan arkeen, ei tällaiseen "nukuin kahteentoista, join muutaman tunnin kahvia, mietin tulevaisuutta, katoin vähän vanhoja Sinkkuelämiä ja pesin pyykkiä, mulle kuuluu ihan hyvää, you know me" -elämään.
Oon aika chill, neljäntenä lomapäivänä olen päässyt epäajattelu-moodiin. Teen sitä miltä tuntuu ja se tuntuu hyvältä. Sisko soitti. Tulevat tänne. Paniikkitiskaus ja kissan harjaus, nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti