Uujea. Tämä oli tämmönen päivä:
-Tentti meni kuin meni. Istuin siellä kolmisen tuntia, kunnes oli pakko saada tonnikalapehmo kera kahvin ennen naistutkimusta. En olisi voinut tehdä enempää, joten sikäli oon tyytyväinen. Katotaan nyt, sääliskö lehtori Logiikka minua sen verran, että päästäis suhahtaan läpi.
-Puhuin äitin kanssa puhelimessa matkasta New Yorkiin ja äiti oli ihana.
-Kävin hulluilla päivillä. Miksi? En minä tiedä. Joka vuosi sitä samaa, angst angst, ihmiset. Kävin läpi kirjat, levyt, leffat, en ostanut mitään. Aika ylpee olin itestäni kyllä.
-Töissä olin todella tehokas, mikä yleensä - tänäänkin - tarkoittaa sitä, että ottaa päähän. Ei se mitään, kaikki korjaantui kun puhuin vähän vaatteista ja misantropiasta. "Aja kenen päälle ajat, kunhan et cityketun.", "Aina sulla on mustat vaatteet!!", "Ei oo tukkas oikeesti noin tumma!", "Kyllä. Ihmiset ovat tyhmiä." Hihittelin vähän. Ja näin kanssa töissä tosi kauniin pojan, en tiiä kuka se oli enkä haluukaan tietää, mutta kauneus on kauneutta kuitenkin.
Huominen näyttää paperilla hyvältä: chiball, kahvila, musiikki ja sisarilta. Oon tosi vastuuton, mutta toivoisin, että saisin juoda semmosen miellyttävän päiväsaikaan alkavan, jänniin juttuihin johtavan salonkihumalan. Semmosen, että vois chillaa ja jutella jotain outoja ja olla kevyt.
Tiedä sitä sitten, mihin tommosen mahduttaa; viikonloppuun aion sisällyttää sosiaalista kanssakäymistä, koiria (!) ja ehkä vähän vanhempiakin. Nyt on tavallaan aikaa eikä tarvitse taas vähään aikaan ajatella sitä mitä on joutunut ajattelemaan. Pitäis vaan osata relaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti