No ei täs mitään, joo. Pimeässä herääminen ikuiseen syysflunssan poikaseen ei ole kliffaa, mutta tarviiko kaiken ollakaan.
Yöllä näin outoja unia juhlista, pituushypystä, blondatuista pojista ja mummustani. Vain jälkimmäinen tuntui hienolta, varsinkin kun unessa sain halauksen.
Lukea koitan, d-day is coming, ja käyn kaupassa. Vähän tuntuu etten ole hyvä muussa kuin pakettien lajittelussa. En todellakaan myönnä olevani se, joka ei koskaan tyytyväinen mihinkään, koska olen nytkin (vahvin kahvi, nokkosleipä, purrrr, kauniit syyspuut ulkona), mutta mistä pulpahtelee päähäni ammatteja, joita haluan olla. Oisko ne hyviä, en tiiä.
2 kommenttia:
Kirjoitat mielenkiintoisesti. Täytyy palata tänne.
Termin 'mielenkiintoisesti' voi aina tulkita monella tavalla, mutta tuo oli ilmeisesti kohteliaisuus, joten kiitos ja tervetuloo takas.
Lähetä kommentti