- En jaksa katsoa Matrixia ehkä ikinä. Ehkä sitten jos minut huumataan, sidotaan tai kädestäni pidetään tiukasti kiinni koko ajan. Minulla on outo suhde kyseiseen teokseen, haluaisin pitää siitä, pidänkin joistain pätkistä, joita olen katsonut, (ja Rob Zombien Dragula), mutta en kykene keskittymään. Ehkäpä hyväksyn tämänkin piirteen itsessäni.
- Taas olen ollut sellainen, viettänyt pitkiä aamuja, mustaa kahvia, Seinfeldin parhaita, kissan niskan rapsutusta. Sellainen, joka valitsee paitaa puoli tuntia, lukee Kirkon ja Kaupungin mielipidepalstaa ja jää koululla tuijottamaan vielä toiveikkaita fukseja tai sanoo professorille joo kun haluaisi sanoa ei. Sellainen, joka tietää että deadlinet tulee joskus, mutta muistaa myös, että jokaisesta niistä on aiemminkin selvitty.
- Tänään ajaessani ylinopeutta töihin tajusin sellaisen pienen lyhyen kirkkaan (valaistuminen!) hetken, mitä on olla iloinen, okei, oikeasti kuuluu hyvää. Lienevätkö aivoni kehittyneet, jutut toimineet, minä muuttumassa tai palaamassa siksi mitä olin ennen. Oikeasti tiedän, ettei juuri tulevaisuudessa ole paljoa sellaista, mihin voin luottaa ja uskoa juuri nyt, mutta tavallaan sillä ei ole väliä. Joka päivä, melkein, enemmän ja enemmän, tiedän, mitä on tehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti