Uu-aa, olen melko väsynyt. Mieleni saattaa vastustaa sitä tekopirteää puhelimen pim pom pim/pim pom pim -herätystä. On tiedättekö paljon kivempaa herätä siihen, että joku silittää kättä tai jotain, varsinkin jos on vielä pimeää ja ulkona kylmä. Herätyskellot ei ole lempeitä, silittely on.
Oon vähän siinä lievästi ylimielisessä minä olen valaistunut, chillatkaa -tilassa.
Ja! Heräsin siinä noin kello kuuden ja seitsemän välissä ajattelemaan unisia aatoksia. Olisiko jonkun ihmisen kanssa mahdollista päästä tilaan, jossa voisi antaa ajatusten virrata vapaasti. Ei tarttis miettiä ennakkoluuloja, pelätä, harkita, miettiä seurauksia, voisi puhua ensin pois kaiken mikä on päällimmäisenä kunnes saisi yhteyden siihen mistä on vaikeinta puhua. Ois hienoo ja ihan utopistista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti