Nii ja joo'o, pitkäksi aikaa olen unohtanut sen elämän, mitä kuollakseni halusin elää silloin vuosia sitten. Se suuri vuosi 2005.
En oo ihan varma, olenko se miksi oli tultava olosuhteista huolimatta vai olosuhteiden takia. Kuulostaa jutulta jolla ei oo väliä, mutta se miten tapahtumat ihmistä muokkaa on tietystä kulmasta katottuna melko hardcoree. Se ihmisen ydinpersoonallisuus on pientä kaiken kuorrutteen alla vaikka onkin niin suurta.
En vain osaa mennä ajoissa nukkumaan, on kivaa kun ulkona ihan mustaa, kissan silmät ei millään pysy auki ja kuulen vain huminaa, sekunttiviisarin ja naps naps. Zuiih.
Aamulla ylös jo kahdeksalta, tapaamisia, asenteellisia luentoja ja epätoivoista hyvien suomalaisten omenien etsintää. Kaikki on ihan jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti