Pyykit on peseytymässä, minulla on kahvia ja post-rockia. Logiikka ei tunnu niin kamalalta. Mutta siltä se tuntuu nyt niinkun todella voimakkaasti ja rehellisesti, että nyt vittu läpi siitä saatana, eikä ikinä enää koskaan, hyi.
Tajusin tänään (bussissa), että ei ole montaa asiaa, joista en itsestäni haluaisi kertoa kenellekään, mutta siltikään en uskalla puhua, koska en tiedä, kehen oikeasti luotan. Luotan siis sillä tavalla, että kuka olisi sellainen, joka ei alkaisi käyttäytyä jäykästi, katoaisi, muuttaisi suhtautumistaan kun näkisi vähän pimeyttä tai jotain mitä ei ennen. Kuka jäis, tiiätteks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti